…Näyttää morsiammelta. Näytänkö hyvältä valkoisessa?

Valkoinen on pukeutumisessa vaikea väri ainakin minulle. Käytän arkipukeutumisessa paljon mustaa ja muutamaa kirkasta väriä. Kun minusta sitten viimein tuli morsian, niin mieleen hiipi pelko, että näytänkö puvuissa ihan kauhealta. Mitä jos mikää ei istukaan päälleni tai näytän kalpealta lihavalta haamulta?

Monet hääpukusivustot on kuorrutettu ihanilla mekoilla koon 34 päällä. Mekko näyttää kauniilta, malli näyttää kauniilta ja itselle myös muodostuu mielikuva itsestä mekossa ja se ei olekaan mikään todellisuus sitten laisinkaan. Onneksi usealla valmistajalla on plussize-mallistoja, koska kyllä me kurvimorsiammetkin saamme näyttää upealta.

Näillä mietteillä aloin hääpukua jo oikeastaan etsiä heti kihlauksen jälkeen. Sehän on melkein hauskinta ja hetki, josta varmasti jokainen tyttö haaveilee. Aluksi olin pinterestiin keräillyt ideakuvia unelmieni hääpuvusta ja – varmaan kuten kaikki muutkin – katsonut tuhat kertaa ”Say yes to the dressia” – niitä kaikkia mahdollisia versioita. Itsetuntoni on parantunut tässä vuosien myötä ja uskoin että oikea mekko löytyy myös minulle kaikesta huolimatta.

Merenneito-malli oli noussut mieleiseksi ja ajattelin, josko onnistuisin löytämään puvun käytettynä hieman edullisemmin. Tahdoin kuitenkin sovitushetket liikkeissä oppiakseni mikä sopii, miten koot menee ja mitkä materiaalit tuntuu hyvältä.

Facebookin hääryhmien ja omien tutkimusten myötä valitsin ensimmäiseksi sovittelupaikaksi Porvoon Valkoisen kreivittären. Tammikuussa oli sitten sovituspäivän vuoro. Tilanne jännitti minua todella paljon. Mukanani oli kaaso ja Porvoossa asuva serkkuni. Vastaanotto oli lämmin ja jännitys helpotti hieman. Myyjä kyseli ensin ajatuksiani hääpuvusta ja sitten alkoi sovittelu. Jo ensimmäinen puku nosti mielihyvän kyyneleet silmiin, koska näin itseni morsiamena. Liikkeessä sain sovitella myös tiaraa ja huntuja. Kokeilin liikkeessä 5 erilaista pukua ja ajatus puvusta alkoi kirkastua mielessä. Palvelu tässä liikkeessä oli täyttä timanttia.

Samana päivänä suuntasin myös Helsinkiin Seremoniaan. Hääpukuohjelmia seurattuani olin ihastunut Maggie Sotteron pukuihin ja niitä kyseisessä liikkeessä oli tarjolla. Täällä tunnin ajasta käytin 15 minuuttia. Sovitin muutamaa pukua, mutta kokoja ei sitten ollutkaan. Tila oli hieman ahdas ja kokemus ei ollut miellyttävä, kun puvuista ei saanutkaan oikeaa fiilistä reilusti pienien kokojen vuoksi. Häpeä omasta koosta alkoi tulla esiin, kun kommentti oli että ei täällä nyt ole muuta sovitettavaa sulle.

Toinen sovittelureissu kohdistui myös pääkaupunkiseudulle. Kävin Zazabellan outletissa, Wedding Garagessa ja Kauniissa Morsiamessa. Outletissa edullisin puku oli 250€ ja päivän kallein hipoi 1600€. Päivän aikana sovitin varmaan 15 pukua avonaisista peittäviin, pitsistä satiiniin sekä merenneidosta A-linjaan ja joitakin vielä parikin kertaa. Alkuajatukseni puolimerenneitomekosta alkoi kääntyä osin A-linjaiseen pukuun. Päivän päätteeksi minulla oli kaksi vahvaa vaihtoehtoa hieman erilaisista mekoista. Lykkäsin kuitenkin ostopäätöstä vielä, koska minulla oli vielä Jyväskylän Wedding Garageen sovittu aika sekä Turun Sydänkäpyyn. Mekot olivat myös ylitse budjettini. Sovittelutilanteissa en asettanut mitään budjettirajaa, koska tahdoin kokeilla kaikkea mahdollista.

Varmaan talven surkeimman ajokelin päivänä lähdin Jyväskylään. Tuskan hiki oli jo otsalla, kun pääsin perille Wedding Garagen liikkeeseen. Täällä minua odotti yhtä ihana palvelu kuin Helsingissäkin. Sovitteluun lähdin taas ennakkoluulottomasti ja avoimella budjetilla. Kaasoni ei päässyt tähän sovitukseen mukaan, mutta makutuomareinani oli seudulla asuvat tätini ja serkkuni. Myyjä toi kokeiltavaksi taas kivasti erilaisia pukuja. Sitten tuli eteen the Puku. Se oli vaatimattomasti odottanut vuoroaan sivussa. Jäljellä oli kaksi pukua enää ja osoitin mekkoaa, että otetaan tuo seuraavaksi. Sovitusliina päähän ja sukellus mekkoon. Kun katsoin peiliin, tunsin, että tämä se on. Puvussa oli laahusta, helmaa, pitsiä, kimalletta, herkkyyttä, seksikkyyttäkin. Kaikkea löytyi, mitä puvultani toivoin. Sovitin sen kanssa vielä huntua ja tiaraakin. Puku oli käytetty, mutta mitoiltaan täydellinen minulle. Ja hinta….alle 500€. Tein päätöksen, että tahdon tämän puvun! Kuvaa joudutte odottamaan marraskuuhun….Kävi kyllä mieletön tuuri. Hieman haikeaa oli, kun äitini on enkelinä eikä voinut tässä hetkessä olla läsnä. Ihanaa ja vähän koskettavaakin oli, että sain tädilleni tarjota tilaisuuden olla mukana hääpuvun valinnassa, koska hän on äitini kaksoissisko.

Siitä sitten hääpukukahville ja vielä huonommassa kelissä kotimatkalle. Liikkeen yhteydessä olevassa ompelimossa poistettiin selän puolelle lisätty pitsi ja laitettiin laahuslenkit. Noudin puvun maaliskuussa kotiin yhdessä kaasoni kanssa.

Koska Maggie-puvut kaivoivat vielä mielen pohjalla, kävin huhtikuussa Turun häämessujen yhteydessä sovittamassa Sydänkävyssä pukuja. Kokemus oli ihana ja korjaava. Mielettömiä mekkoja ja huippuihanaa palvelua. Sydänkävystä löysin marrashäihini upean turkisstoolan, josta sainkin hyvän messutarjouksen.

Jotenkin haikeaa että puku on jo, koska sovittelu oli niin hauskaa. Häihin on nyt puoli vuotta aikaa ja toisaalta on helpottavaa, että niin iso osa hää-lookiani on koossa. Minulta puuttuu enää alusvaatteet ja kengät sekä mahdollisesti jonkinlainen pussukka tai laukku. Jos olisin ollut fiksu, olisin pyytänyt ompelimoa lisäämään pukuun taskun, johon olisi mahtunut esim. puuteri, huulipuna ja puhelin. Mutta kenties kaaso voi huolehtia näistä tavaroista hääpäivän aikana.

Ja kyllä…Tunsin itseni kauniiksi valkoinen hääpuku päällä!

Miten muut morsiamet joko on hää-look kasassa?

Kesäterveisin

Satu