Niinkin pienikokoisella asialla kuin sormuksella voi olla suuret ympäristövaikutukset, ja häiden suhteen se onkin helposti vaikuttavin asia ympäristön kannalta. Kultasormuksen valmistaminen kuluttaa reilusti yli 2 500 kiloa luonnonvaroja, kun esimerkiksi maa-ainesta pilataan syanidilla tai elohopealla. Tähän liittyy myös riski luontoon ja pohjaveteen pääsevistä myrkyllisistä aineista. Kuitenkin kultasepänalalla on kierrätetty tehokkaasti aina, ja suomalaiset kultasormukset ovatkin tehty kierrätetystä kullasta. Lisäksi osa kultakaivosten työläisistä on ryhtynyt Reilun kaupan -kullantuottajiksi. Uutta kultaa ympäristöystävällisempi valinta on hopea tai kupari, jotka kuluttavat huomattavasti vähemmän luonnonvaroja kuin kulta.

Veritimanttien välttämiseksi vuonna 2003 luotiin järjestelmä, jonka avulla voidaan selvittää timanttien alkuperä. Tämän myötä kauppiaalta voi pyytää kirjallista todistusta timantin alkuperästä. Vaikka veritimantit voisi välttää, kulta- ja jalokivikaivostoiminta aiheuttaa silti ympäristötuhoja ja sosiaalisia ongelmia paikallisväestölle. Ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja ovat esimerkiksi perintösormukset, vintage-sormukset, omista vanhoista jalometallikoruista teetetyt kierrätyssormukset. Tillander mainostaa eettisiä timanttisormuksiaan, joiden timantit ovat kanadalaisia. Timanttien sijaan voi materiaaliksi valita myös kotimaisia kiviä, kuten spektroliittia, kordieriittia, beryllia, ametistia, granaattia, savukvartsia tai rapakiveä tai vaikka tuohen! Toki ekologisinta olisi miettiä, tarvitseeko perinteisiä sormuksia ollenkaan?

Meidän kihlasormukset ovat hyvin yksinkertaiset, valkokultaiset Tillanderin Red Label -malliston sormukset, jotka on valmistettu kierrätetystä kullasta. Tillander valikoitui siksi, että halusimme tukea kotimaista, ja vieläpä turkulaista, kultasepäntyötä. Vihkisormuksia olen katsellut edellämainitusta vintagekaupasta, ja miettinyt myös, voisiko kihlasormuksestani muokata näyttävämmän vihkisormuksen suomalaisia korukiviä käyttäen?