Tällä viikolla Amerikassa vietettiin maanlaajuista morsiusneitojen päivää, ja sen kunniaksi – vaikka rapakon takana tässä ollaankin – päätin kirjoittaa pienet esittelyt omista morsiusneidoistani. Olen jo aiemmin kertonut siskostani, joka on siis kaasoni. Morsiusneidoiksi valitsin viisi merkityksellistä ystävää, jotka ovat elämässäni todella tärkeitä ja auttaneet minut yli pahoista paikoista ja ansainneet siten luottamukseni. Olen siinä mielessä aivan käsittämättömän onnekas ihminen, että minulla on tällaisia ystävä useampiakin. Halusin kuitenkin pitää morsiusneitojen määrän jokseenkin inhimillisenä ja siksi valitsin rinnalleni kaasoni lisäksi viisi itselleni tärkeää ystävää.

Aloitan esittelyt järjestämällä morsiusneidot sen mukaan, kenet olen tuntenut pisimpään.

Outi

Ensimmäisenä esittelyvuoron saa jo lapsuudesta rinnallani kulkenut ystäväni Outi. Tapasin Outin ensimmäisenä päivänä aloittaessani päiväkodissa. Outista ja minusta tuli ystäviä, koska kumpikaan ei tuntenut ketään muutakaan. Kumpikin meistä oli jännittänyt päiväkodin ensimmäistä päivää kauheasti, ja niinpä tukeuduimme toisiimme.

Matkamme jatkui samalle luokalle ala-asteella, jonka jälkeen haimme samalle yläasteelle, jossa pääsimme myös samalle luokalle. Yläasteen jälkeen seurasi sama lukio, sama työpaikka – olemme oikeasti kulkeneet Outin kanssa todella lähekkäin jo 28 vuoden ajan! Edes välimatka minun muuttaessani Englantiin ei ole tullut ystävyytemme tielle – Outi kävi luonani, ja vietimme myös paljon aikaa yhdessä aina minun käydessäni Suomessa.

Outi on ystävänä suunnattoman huomaavainen, sydämellinen ja harkitseva. Olen sanonut vanhemmillenikin, että ilman Outia olisin tehnyt aivan valtavan tyhmiä juttuja nuorempana. Toki tein niitä Outista huolimatta – mutta vain silloin, kun hän ei ollut vahtimassa! Olen sataprosenttisen varma, että Outia on kiittäminen siitä, että olen välttynyt muutamalta todella riskaabelilta tilanteelta elämässäni.

Järjen äänen lisäksi Outi on parasta pöllöilyseuraa – saatamme höpöttää aivan mitä sattuu ja nauraa sitten sille vatsa kippurassa.  Outi on ihminen, jolle voin soittaa ollessani surullinen, iloinen – tai vain tylsistynyt. Alkuvuodesta minusta tuli myös Outin esikoisen kummi, ja tästä olen valtavan kiitollinen.

Heidi

Toinen morsiusneitoni on Heidi. Heidi ja minä tutustuimme yläasteella. Muistan olleeni Heidille kateellinen hänen näyttävästä rinnuksestaan ja paksuista ja pitkistä hiuksistaan. Ymmärsin kuitenkin, että minun kannattaa olla Heidin ystävä vaikka se tekisikin tiukkaa, sillä hänellä oli todella hienot housut, jotka halusin lainaan. 😀

Vaikka ystävyytemme saattoikin alkaa pinnallisissa merkeissä minun puoleltani, muuttui se nopeasti syvälliseksi sielujen kumppanuudeksi. Matkustin Heidin ja hänen perheensä kanssa muun muassa Espanjaan ja riitelin hänen pikkusiskonsa kanssa samalla tavalla kuin omani. Yhden kesän asuin lähes kokonaan Heidin kotona, jonne suuntasimme aina töistä – huom. Heidikin oli siis kanssani samassa työpaikassa monen vuoden ajan! Katsoimme yökaudet Frendejä ja höpötimme elämästä.

Olin Heidin lemmikkirottien Elli Eleanoran ja Alli Auroran kummi ja sittemmin, aikuisena, minusta tuli myös hänen tyttärensä kummi. Heidi sai ajokortin vuotta ennen minua, ja käytännössä opettikin minulle monia käytännön asioita ennen kuin aloin saada varsinaista ajo-opetusta – harmi vaan, että osa ohjeista, kuten se, että ”stop-merkki on vain viitteellinen”, sai aikaan enemmän ongelmia kuin iloa!

Heidi on ystävänä suunnattoman hauska, luotettava ja napakka – tämän naisen syli on aina auki, ja suu myös! Puheenpäpätyksestä ei tulekaan ikinä loppua, kun olemme yhdessä – ja hyvä niin. Heidi on toiminut myös kehitysvammaisen pikkusiskoni tukihenkilönä, joten hän, kuten muutkin morsiusneitoni, kuuluu hyvin pitkälti jo perheeseemme. Sain myös kunnian olla Heidin kaasona Sisiliassa viime kesänä häissä, joista olenkin jo aiemmin kertonut.

Jenni

Kolmanneksi esittelen morsiusneitoni Jennin. Tapasin Jennin ensimmäistä kertaa yliopiston pääsykokeissa. Pääsimme molemmat opiskelemaan Englantiin ja meistä tehtiin yliopiston toimesta kämppiksiä. Jenni on henkisesti ja fyysisesti yksi vahvimmista ihmisistä, joita olen tavannut. Tätä naista eivät pienet tuulet ravistele, ja ihailenkin häntä melkein yhtä paljon kuin rakastan.  Jenni on eittämättä myös yksi älykkäimmistä ihmisistä, joita olen koskaan tavannut. Silti hänelläkin on omat yksinkertaiset hetkensä, ja varmasti juuri nuo hetket sinetöivät ystävyytemme.

Olemme kokeneet Jennin kanssa paljon, sillä (menemättä yksityiskohtiin) kaikki hetket Englannissa eivät olleet helppoja ulkomaalaisille opiskelijoille ilman tukiverkkoa. Jenni on nähnyt minut huonoimmillani ja parhaimmillani – ja seissyt rinnallani kaikenlaisissa hetkissä. Olen saanut esimerkiksi yöpyä Jennin sohvalla erottuani, ja asua Jennin vanhemmilla putkiremonttini aikana. Jennin kanssa olen päässyt myös töihin Lontoon Muotiviikoille, polttamaan ihoni Barcelonassa, myöhästymään lennolta, yöpymään McDonald’sissa ja juhlimaan kandiemme valmistumista samana päivänä (itse asiassa omat valmistujaiseni olivat virallisesti vasta kaksi päivää myöhemmin, mutta vedin vahingossa niin hirveät tumut Jennin juhlissa, etten voinut omissa valmistujaisissani edes vilkaista alkoholiin päin!)

Vaikka Jenni onkin nykyään virallisesti asiallinen ja älykäs uraohjus, on menneisyytemme ihanan tapahtumarikas ja värikäs – ja olen iloinen, että kun katson taaksepäin, on rinnallani ollut juuri Jennin kaltainen ystävä. Minulla on myös kunnia toimia Jennin morsiusneitona kaksi viikkoa ennen omia häitäni hänen häissään!

Becky

Neljäs esiteltävä morsiusneitoni on Becky. Tutustuin Beckyyn jo yliopiston ensimmäisellä luennolla. Silmäilin ympärilleni auditoriossa ja katsoin kirkasotsaisia, ahkeran näköisiä, kauluspaitaisia nuoria ja intopiukeata opettajaa. Mietin, että en varmasti sopeutuisi joukkoon isossa hupparissani ja tekokynsissäni. Yhtäkkiä näkökenttäni laitaan ilmestyi punainen kiharapilvi. Käännyin hitaasti katsomaan, ja näin massiiviseen neuleeseen uponneen hoikan kaunottaren, joka vilkaisi minuun samanaikaisesti. Opettaja totesi jotain siitä, kuinka tämä kurssi muuttaisi elämämme – ja virnistimme toisillemme. Jo ensimmäisen tauon jälkeen vaihdoimme istumaan vierekkäin – ja sille tielle jäimme.

Becky on paitsi valtavan hauska, myös suunnattoman sympaattinen ystävä. Perinteisen, kohteliaan brittiluonteen lisäksi Beckyä on siunattu nopeilla hoksottimilla, ja hänen huumorintajunsa hakee vertaistaan. En myöskään ikinä väsy hänen yrityksiinsä lukea suomea.

Becky on pysynyt rinnallani, vaikka olemmekin asuneet jo kymmenen vuoden ajan eri maissa. Hän on käynyt säännöllisesti Suomessa – vaikka ei vieläkään ole uskaltanut kokeilla suomalaista saunaa – ja minä olen vieraillut hänen luonaan. Uutenavuotena olin yksi hänen morsiusneidoistaan hänen sanoessaan miehelleen tahdon kauniissa englantilaishäissä, ja nyt saan siis kunnian saada hänet minun rinnalleni tehdessäni samoin.

Tiina

Viides morsiusneitoni on ”uusin” ystäväni Tiina, jonka olen uskomatonta kyllä, tuntenut vasta neljä vuotta. Olen aiemmin hieman ihmetellyt, miten ihmiset löytävät rinnalleen sydänystäviä vielä aikuisiällä, onhan omista ystävistäni suurin osa peräisin jo vuosilta ennen asuntolainaa ja vakituista työpaikkaa. Tiinan kohdalla sain syödä sanani.

Tiina tuli samaan työpaikkaan kanssani, ja jo seuraavana päivänä kävelimme yhdessä viiden kilometrin matkan kotiin julkisilla kulkemisen sijaan vain, jotta saimme jutella pidempään. Kaksi päivää myöhemmin olimme ensimmäistä kertaa yhdessä baarissa ja Tiina piteli hiuksiani minun oksentaessani aamuyöllä lasten leikkipuiston portaille (edelleen hävettää, anteeksi!). Alkoi ystävyyssuhde, joka syveni nopeasti sielujen sisaruudeksi.

Tiina on minua peräti kahdeksan vuotta nuorempi – ja jaksaa muistuttaa aiheesta. Vaikka hän onkin siis suunnattoman ärsyttävä, on hän kuitenkin myös suunnattoman kypsä ja älykäs ihminen, jonka mielipidettä kysyn ensimmäisten joukossa asiassa kuin asiassa. Sen lisäksi, että Tiina oman oman elämänsä bosslady, joka on jo nyt saanut aikaiseksi enemmän kuin minä tulen koskaan saamaan, on hän aivan hullu. Ja sanon tämän hyvällä. Tiinalle idea kuin idea on toteutuskelpoinen. Hänen kuvansa pitäisi löytyä sanakirjasta kohdasta ”yes we can”. Hänen energiansa täyttää tilan kuin tilan, ja hänen kanssaan en tapaa kertaakaan niin, ettei jompikumpi tanssahtelisi edes vähän.

Lisäksi jaamme intohimon dokumentteihin ja olemme perustaneet myös kahden hengen dokumenttikerhon, jossa katsomme ja arvioimme tunnettuja tai tuoreita dokumentteja. Tiinalla on myös erityinen taito – ja lupa – keksiä minulle toinen toistaan kammottavampia lempinimiä ja viestitellä mieheni kanssa selkäni takana puhuakseen minusta pahaa.

Kuusi yhdistävää tekijää

Mikä näitä kaikkia ystäviä yhdistää? Se, että luotan heistä jokaiseen kuin kallioon. Se, että juuri heidän kasvonsa haluan nähdä mieheni lisäksi, kun kävelen kohti alttaria. Se, että heille kerron salaisuuteni ensimmäisenä, ja se, että he eivät ikinä kerro niitä eteenpäin. Näitä ystävyyssuhteita yhdistää myös se seikka, että jokaisen morsiusneitoni kohdalla olen monesti miettinyt, osaanko olla heille yhtä hyvä ystävä kuin he minulle. Olen miettinyt, ymmärtävätköhän nämä naiset, kuinka tärkeitä ja ainutlaatuisia ovat.

Ennen kaikkea kaikki näitä ystäviä yhdistää se, että he ovat osa perhettä, jonka olen itse valinnut – ja rakastan heitä koko sydämestäni.

Miten sinä valitsit oman kaasosi tai morsiusneitosi? Oliko valinta selkeä vai jouduitko tekemään napakoita päätöksiä?

Ihanaa viikon jatkoa!

Rakkaudella, Rea