Kävimme Samulin kanssa perjantaina juhlapaikassamme Hangon Casinolla maistelemassa häämenumme ruokia ja valitsemassa niiden kanssa tarjottavia viinejä. Odotin maistelua innolla mutta myös hieman jännittyneenä, sillä olimme aikoinaan valinneet hääpaikkamme ja jopa häämenumme sokkona ilman maistelumahdollisuutta.

En alun perin edes tullut ajatelleeksi, että menua olisi ollut hyvä maistella etukäteen. Hääsomea seuratessani olen kuitenkin nähnyt lukemattomia postauksia hääruokien ennakkomaistelusta, yleensä tilanteessa, joissa hääpaikka ei ole ollut ravintola, ja hääpari on ollut valitsemassa häihinsä pitopalvelua. Onkin luonnollista, että maistelu kuuluu pitopalvelun valintaan, mutta ravintolahäissä kokonaisuus on monimutkaisempi. Juhlapaikan valintaan vaikuttaa niin moni muukin asia kuin ruoka, että emme varmasti ole ainoita, jotka ovat tulleet valinneeksi hääpaikakseen ravintolan sen ruokia maistelematta. Lisäksi ravintoloiden kokit voivat vaihtua, kun taas pienessä pitopalvelussa yrittäjä saattaa olla itse myös kokki, mikä tuo toimintaan pysyvyyttä.

Itse menun valinta sujui aikoinaan helposti pelkkien ruokalajien kuvausten perusteella, mutta viinien valitseminen maistelematta tuntui mahdottomalta. Lopulta kysyin Casinon ravintoloitsijalta, olisiko meidän mahdollista maistella sekä menumme ruokia että muutamia laseittain myynnissä olevia viinejä. Ilokseni hän lupasi meille maistelumahdollisuuden. Kuin ihmeen kaupalla kaikille osapuolille sopiva aikakin löytyi, ja niinpä ajelimme Samulin kanssa sateisena perjantai-iltapäivänä Hankoon varta vasten ruokaa ja viinejä maistelemaan.

Pääsimme ihan kahdestaan tyhjään ravintolaan. Meille oli katettu pöytä, jossa oli esillä häihimme suunniteltu kattaus ja erilaisilla tavoilla taiteltuja kangasserviettejä, joista saimme valita suosikkimme hääkattaukseen. Ravintolapäällikkö oli valinnut meille maisteltavaksi viinejä, joita hän suositteli menumme kanssa, ja kokki tuli esittäytymään ja kertomaan ensimmäisestä ruokalajista.

Kun aloitimme maistelun, leukamme loksahtivat auki. Ruoka oli aivan käsittämättömän hyvää.

Olimme toki toivoneet pääsevämme tarjoamaan vieraillemme maistuvan aterian, mutta olimme myös varautuneet siihen, että ruoka saattaisi olla keskinkertaista tai ainakin mieleenpainumatonta. Emme olleet uskaltaneet edes haaveilla, että menun maisteleminen olisi taivaallinen elämys. Sitä se kuitenkin oli.

Viinien valinta onnistui helposti, kun saimme ravintolapäälliköltä asiantuntevat suositukset ja pääsimme maistelemaan hänen ehdotuksiaan yhdessä ruuan kanssa. Ruokailun lomassa saimme keskusteltua hänen kanssaan muistakin juhlamme yksityiskohdista, ja pääsin näyttämään Samulille paikan päällä asiat, joita olin edellisellä käynnilläni ravintoloitsijan kanssa suunnitellut.

Kun kokki tuli kertomaan pääruuasta, hän innostui kuvailemaan myös pitkää työuraansa, johon mahtui muun muassa pesti virolaisessa kolmen Michelin-tähden ravintolassa ja kahden vuoden työskentely Australiassa. Casinolla hän oli aloittanut vasta kolme viikkoa sitten. Emme olleet uskoa hyvää onneamme. Jos häämme eivät olisi siirtyneet kahdesti, hääateriamme olisi valmistanut joku toinen kokki.

Kuten Samuli kokillekin kehui, olemme vuosien varrella käyneet syömässä lukuisissa fine dining -paikoissa ja muissa kehutuissa ravintoloissa, ja häämenun maisteluillallisemme teki niihinkin kokemuksiin verrattuna vaikutuksen. Nautin suuresti jopa vuohenjuustococktailpalasta, vaikka en ole koskaan aikaisemmin pitänyt vuohenjuustosta missään muodossa.

Yli sadalle hengelle on toki vaikeampaa tehdä ikimuistoista ruokaa kuin kahdelle, mutta jos ruoka on häissämme likimainkaan yhtä hyvää kuin perjantaina, hääateriasta saattaa hyvinkin tulla yksi häittemme vau-jutuista, jota osa vieraista muistelee vielä vuosia myöhemminkin.