Hääpaikka ja teema.

Kukka-Maaria ja Jussi vihittiin 22.8.2015 Pyhän Henrikin katedraalissa. Sieltä hääseurue siirtyi veneellä juhlimaan Helsingin edustalla Sirpalesaaressa sijaitsevaan ravintola Saareen.

– Harrastamme molemmat purjehtimista ja meri on meille tärkeä. Halusimme hääpaikan meren ääreltä ja Saaressa tuntuikin, kuin olisimme olleet kaukana kaupungista, Kukka-Maaria kertoo.

Häiden teema alkoi hahmottua paikan valinnan myötä. Merihenkisesti sisustettu ravintola ei parin ylimääräistä koristusta kaivannut.

– Pöydät oli nimetty majakoiden mukaan ja jokaisessa pöydässä oli myös hieman tietoa kyseisestä majakasta. Askartelimme pieniä paperiveneitä, jotka toimivat menuina ja plaseerauskortteina.

Budjetti: noin 25 000 euroa.

Pari selvitti etukäteen, kuinka paljon kummankin vanhemmat voivat kuluissa auttaa, mutta muuten järjestelyt etenivät ilman varsinaista hääbudjettia. Ravintola oli juhlan suurin menoerä, sillä siihen sisältyivät ruoka, ruokajuomat ja kahvitus kakkuineen. Illalla aukesi maksullinen baari.

– Häiden pitäminen ravintolassa oli kalliimpaa, kuin paikan ja tarjoilujen tilaaminen erikseen. Ravintolan kanssa kaikki järjestelyt sujuivat kuitenkin helpommin, kun saimme useita palveluja saman katon alta.

Hääpuvun metsästys.

Kukka-Maaria aloitti häämekon etsimisen yli puoli vuotta ennen hääpäivää. Hän kolusi morsiuspukuliikkeitä yhdessä kaasojen ja äitinsä kanssa, ja lopulta kahdestaan puolivuotiaan Valtteri-pojan kanssa. Oikeaa mekkoa ei vain löytynyt.

– Lopulta myyjät alkoivat painostaa, että joku pitäisi ottaa, koska aika loppuu kesken. En kuitenkaan halunnut tilata mekkoa, joka ei tunnu omalta.

Pronoviaksen unelmamekko löytyi Stockmannin katalogista. Kukka-Maaria otti riskin ja tilasi puvun sovittamatta.

– Helmaa hieman lyhennettiin, mutta muuten puku istui täydellisesti. Loppuillasta se tosin kaikkine laahuksineen osoittautui aika painavaksi tanssimekoksi. Se ei onneksi kuitenkaan haitannut menoa.

Jussin hääpuvun Kukka-Maaria näki ensimmäisen kerran kirkossa.

– Halusimme, että kumpikin voi pukea tärkeänä päivänä päällensä juuri sitä mitä haluaa. Luotan mieheni vaatemakuun ja osasin kyllä arvata, minkä tyyliset vaatteet hän valitsee.

Hääjärjestelyjen haasteet.

”Ei stressata turhista ja tehdään asioita sitä mukaa, kun ne tulevat eteen” oli Kukka-Maarian ja Jussin motto. Järjestelytiimiin kuuluivat parin lisäksi kaasot ja bestman.

– Minulla oli Excel-taulukko, mutta se alkoi pian elää omaa elämäänsä, Kukka-Maaria nauraa ja myöntää, että esimerkiksi kutsujen lähettämisen kanssa tuli kiire, kun aikataulua ei oltu kunnolla suunniteltu.

– Olisin välillä tarvinnut vähän enemmän potkua persauksille.

Ruoka ja juoma.

Merihenkinen teema määritteli häätarjoilut. Alkupalaksi oli tarjolla perinteisiä saaristolaisherkkuja, pääruuaksi hääväki söi lohta tai karitsaa. Illallinen tarjoiltiin pöytiin. Hääkakuksi pari valitsi perinteisen mansikkakermakakun.

– Olin ensin hyvin epäileväinen, sillä mansikkakermakakku kuulosti vanhanaikaiselta. Ravintolan henkilökunta kuitenkin vakuutti, että kakku on moderni ja raikas – ja olihan se. Ihan täydellinen.

Ohjelma ja musiikki.

Morsiamen sisääntulomarssina soitettiin perinteinen Erkki Melartinin Prinsessa Ruususen juhlamarssi.

– Isä on aina kutsunut minua Kukka-prinsessaksi, joten biisi oli aika itsestäänselvä valinta.

Muuten hääjuhlassa ei ollut perinteisiä hääleikkejä tai tiukkaan ahdettua ohjelmaa. Pari halusi, että vieraille jää paljon aikaa seurustella ja nauttia tunnelmasta. Ruokalajien välissä pidettiin kunnon taukoja, jolloin ihmiset pääsivät piipahtamaan terassille nauttimaan kesäillasta. Ruokailu venyikin nelituntiseksi.

– Vieraamme pitivät paljon puheita, mutta niitäkään emme olleet mitenkään koordinoineet etukäteen. Ravintola halusi, että laadimme heille aikataulun, mutta tiesin jo suunnitteluvaiheessa, ettei se tule pitämään paikkaansa, Kukka-Maaria nauraa.

Jotain perinteistä juhlasta kuitenkin löytyi. Jussi heitti sukkanauhan ja Kukka-Maaria tulipunaisen neilikoista sidotun kimppunsa.

– Ystävä nykäisi helmasta loppuillasta ja sanoi, että heitä nyt se kimppu, niin hän ottaa kiinni.

Hääpäivänä yllätti.

Kukka-Maaria ja Jussi kävivät etukäteen tanssitunneilla, ettei häätanssi olisi epävarmaa nojailua.

– Treenasimme farkuissa ja lenkkareissa. Hääpäivänä tajusin, etten ikinä suoriudu pyörähdyksistä painavan häämekon kanssa.

John Legendin All of Me lyhennettiin parille sopivaksi tanssikappaleeksi ja lopussa piti olla näyttävä pyörähdys, jossa Jussi sulkee Kukka-Maarian syliinsä.

– Kuiskutin Jussille huvittuneena, että sitä emme sitten ainakaan tee. Olisi ollut hieman liikaa show’ta kaatua lattialle.

Hauskin oivallus.

Kukka-Maaria ja Jussi järjestivät Sirpalesaaren rantaan salakapakan.

– Olisimme halunneet tuoda oman purjeveneemme paikalle, mutta se ei onnistunut, joten lainasimme tutun venettä. Purjevene toimi baarina, jonne löysi vain hääpaikalla pöydästä toiseen kiertävän kartan avulla.

Salakapakassa vieraita pyydettiin nostamaan malja hääparin kunniaksi ja ottamaan pari hauskaa valokuvaa. Upean sään ansiosta purjevenebaari toimi loistavasti ja vieraat viihtyivät siellä useammankin reissun.

– Harmi, että ehdimme sinne itse vain kerran ihan loppuillasta.

Parasta päivässä.

Kukka-Maarian ja Jussin päivä ylitti kaikki odotukset. Pari päätti jo etukäteen, että päivä saa edetä omalla painollaan ja he keskittyvät juhlasta nauttimiseen. Heille oli pääasia, että vieraat viihtyvät ja tunnelma on mukavan leppoisa.

– Juhlasta tuli jopa upeampi kuin osasimme kuvitella.

Koskettavin hetki Kukka-Maarian ja Jussin mielestä oli se, kun he näkivät toisensa alttarilla. Erityisesti pari muistaa myös sen, kuinka 11 kuukauden ikäinen Valtteri käveli kirkon käytävää kaasojen saattamana.

– Jussi piti juhlassa myös niin kauniin ja liikuttavan puheen, ettei salista löytynyt sen jälkeen varmasti yhtä ainutta kuivaa silmänurkkaa.

Teksti Anna Nummisto Kuvat René Garmider

Artikkeli on julkaistu Mennään naimisiin -lehdessä kesällä 2016.