Meidän häissämme ei kuultu yhtäkään puhetta sulhasen tai morsiamen vanhemmilta tai muilta sukulaisilta. Kyse ei ollut siitä, että olisimme halunneet karsia sukulaisten puheet ohjelmasta. Asia ei ollut meidän käsissämme.

Kaikki lähti siitä, että rakas isäni kuoli yllättäen kesällä 2019, kun olimme jo alkaneet järjestää häitämme alkuperäiselle hääpäivällemme kesälle 2020. Emme olleet ehtineet isäni kanssa puhua hääpuheesta, mutta olen varma, että jos hän olisi päässyt osallistumaan häihimme, hän olisi pitänyt tunteikkaan ja koskettavan puheen. Hänen poismenonsa jätti aukon, jonka epäilen vaikuttaneen muiden perheenjäsentemme haluun puhua häissä, vaikka kukaan ei sitä ääneen sanonutkaan. Lisäksi olimme kutsuneet häihin lähes 150 vierasta, eikä niin isolle ihmisjoukolle puhuminen korostetun juhlavassa tilaisuudessa tunnu kaikista mukavalta. Lähisukulaistemme joukossa ei vain ollut halukkaita puhujia, emmekä missään nimessä halunneet painostaa ketään puhumaan vasten tahtoaan.

Sukulaisten puheiden puuttuminen merkitsi, ettei kukaan muistellut häissä ääneen lapsuuttamme. Se oli merkittävä poikkeus suomalaisesta hääperinteestä, mutta meidän nelikymppisten häissä se tuntui loppujen lopuksi varsin luontevalta. Lapsuudestamme on ehtinyt kulua jo todella pitkä aika, ja lapsuuden ja nykyhetken väliin on mahtunut paljon elettyä elämää. Olimme Samulin kanssa jo ennen toistemme tapaamista muuttuneet paljon niistä ajoista, jolloin vanhempamme ja muut sukulaisemme tunsivat meidät parhaiten. Ei olisi alkuunkaan helppoa kirjoittaa puhetta, jossa lapsuusmuistot nivoutuisivat luontevasti osaksi nykyhetkeä ja minun ja Samulin parisuhdetta.

Varmasti sellaisenkin puheen kirjoittaminen olisi mahdollista. Yksi parhaista koskaan kuulemistani morsiamen tai sulhasen lähisukulaisen puheista esimerkiksi lähti liikkeelle morsiamen lapsuuden lempikirjasta. Puhuja esitti humoristisen tulkinnan kirjan opetuksista ja kuvasi, miten kyseiset opit hänen mielestään olivat näkyneet morsiamen elämässä. Lopuksi hän antoi samojen opetusten pohjalta hääparille neuvoja avioliittoon. Kyseinen morsian oli yli kolmekymppinen ja hänkin oli varmasti muuttunut jo paljon sitten lapsuuden, mutta puhuja oli tunnistanut taitavasti muutaman muuttumattomana pysyneen ominaisuuden, joiden varaan puhe rakentui.

Lapsuuden muisteleminen häissämme ei kuitenkaan tuntunut meistä mitenkään välttämättömältä, eikä meitä haitannut, että lapsuuspuheet jäivät pois. Isäni puhetta jäin toki kaipaamaan, mutta häiden siirtymisen ansiosta olin ehtinyt käsitellä suruani jo siinä määrin, ettei hänen poissaolonsa estänyt minua nauttimasta hääpäivästämme täysin siemauksin. Tiedän, että sitä hänkin olisi halunnut.