Emme juhli häitämme vielä tänäkään kesänä. Yksi syy tähän on tietystikin pandemian jatkuminen, mutta lisäksi siihen on toinen, iloisempi syy: pääsimme alkukesästä muuttamaan uuteen kotiin. Muutto on vienyt meiltä jo pitkään kaiken liikenevän ajan ja energian, minkä vuoksi en ole aikoihin ehtinyt päivittää tätä blogiakaan. Häiden siirto oli näin ollen meille ehdottomasti oikea ratkaisu. Emme mitenkään olisi pystyneet yhtenä ja samana keväänä ja alkukesänä käymään töissä, huolehtimaan 2,5-vuotiaista kaksosistamme, muuttamaan ja järjestämään häitä.

Päätimme häiden siirrosta jo joululomalla, mutta meni pitkälle kevääseen ennen kuin saimme kaikille vieraille tiedon asiasta, enkä tietystikään voinut sitä ennen kertoa asiasta blogissa. Kun vieraille viimein oli kerrottu, muuttovalmistelut olivat jo täydessä käynnissä.

Muuttomme on ollut kenties vielä tavallistakin isompi urakka, sillä olimme eläneet Yhdysvalloista palattuamme tilapäiseksi aiotussa kodissa, ja suuri osa tavaroistamme on ollut varastoituna eri puolille Uuttamaata, eikä meillä ollut valmiina yhteisiä huonekaluja. Sovimme seurustelun aloittaessamme, että kunhan ennen pitkää muuttaisimme pysyvään yhteiseen kotiin, kumpikin meistä luopuisi vanhoista kalusteistaan. Se oli jokseenkin välttämätön päätös, sillä silloiset sisustusmakumme olivat kuin yö ja päivä. Minulla oli voimakkaita värejä niin seinissä kuin huonekaluissakin, punertavaa puuta ja pyöreitä kulmia. Samulilla kaikki oli mustavalkoista ja suorakulmaista. Tavaramme eivät sopineet yhteen lainkaan, eikä kumpikaan tuntenut toisen tyyliä millään tavalla omakseen.

Nyt meillä on onneksi ollut useita vuosia aikaa kehitellä ajatusta yhteisestä sisustuksesta, joka ei muistuttaisi kummankaan aiempaa tyyliä. Oli ihanaa päästä vihdoin valitsemaan yhteisiä huonekaluja ja huomata, että yhteisen tyylin kehittäminen sujui lopulta varsin kitkattomasti.

Tämän kesän aiottu hääpäivämme tuli ja meni eikä asia herättänyt suurempia tunteita. Viime kesänä vietimme alkuperäisen hääpäivän kunniaksi treffiviikonlopun ilman lapsia, mutta toinen aiottu hääpäivä ei enää tuntunut erillisen juhlistamisen arvoiselta. Ulkoisten olosuhteiden osalta toinen aiottu hääpäivämme ei eronnut ensimmäisestä mitenkään: molemmille päiville osui hellettä ja aurinkoa, ja molempina päivinä kotimainen koronavirustilanne olisi mahdollistanut kohtalaisen turvallisen juhlimisen suomessa asuvien vieraittemme kesken, mutta ulkomailla asuvat vieraamme eivät olisi päässeet osallistumaan. Ainoa olennainen ero oli se, että vakavan koronavirustaudin riskiryhmiin kuuluvat vieraamme olivat kaikki jo saaneet ainakin yhden annoksen koronarokotetta ja osa oli jo täysin rokotettuja.

Seuraavan kerran yritämme päästä naimisiin heinäkuussa 2022. Toivon todella, että siihen mennessä asiat olisivat sekä maailmassa että omassa elämässämme jo asettuneet sellaiseen asentoon, että voisimme hyvillä mielin valmistella hääjuhlaa, johon rakkaamme pääsisivät osallistumaan asuinmaastaan riippumatta.

 

Kuva: nimimerkki congerdesign kuvapalvelu Pixabaystä 

40 vastausta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.