Tiedättekö ne netissä leviävät kuvat, joissa lukee ”Keep calm, I’m getting married”? Täytyy sanoa, että itselleni tämä viikko on vahvasti todistanut sen, että ei muuten onnistu rauhallisuus meikäläiseltä tässä tilanteessa.

Saavuimme eilen täpötäyteen pakatun vuokra-automme kanssa hääpaikkakunnallemme Naantaliin. Puolisoni lähti samantien purkamaan ystävänsä pakettiautoa, jotta autolla pääsisi hakemaan hääjuomiamme. Tänään tapaamme ensimmäistä kertaa papin, käymme tilaamassa kukat, puolisollani on parturi, minulla  tehtävälistassa hääkulkuneuvon koristelu ja illemmalla haemme englantilaisen morsiusneitoni miehineen lentokentältä ja vietämme illan heidän kanssaan. Huomenna minulla on suihkurusketus ja koristelemme hääpaikan isolla porukalla. Illalla vietän aikaa morsiusneitojeni kanssa. Aikamoista haipakkaa on siis luvassa seuraavat kaksi päivää, ja siksi heräsinkin jo kello 6 kirjoittamaan tätä postausta.

Nämä eivät suinkaan ole ensimmäiset ”hullut päivät” tällä viikolla. Luulin, että olimme hoitaneet asiat huolella etukäteen, mutta minut yllätti yksityiskohtien vaatima panostus, joka iski tajuntaan vasta, kun aamukammassa oli jäljellä kuusi sakaraa hääpäivään. Sen seurauksena otsasuonen paukahdukset ovatkin saatelleet minut levottomaan, melatoniinilla maustettuun yöuneen tällä viikolla. No, minä olen sentään saanut nukuttua, toisin kuin tuleva mieheni, joka eilen pyöritteli vielä aamuneljältä pöytäjärjestystä ja puhetta mielessään.

Niin ihanaa kuin olisikin syyttää tästä kaikkia muita, se ei onnistu. Voimme ihan vaan katsoa peiliin, ja todeta, että seuraavan kerran, kun menemme naimisiin (:D), järjestämme juhlat jo paremmin ja fiksummin.

Mitkä asiat sitten ovat jääneet viimeiselle viikolle?

Meillä juhlien tarkka aikatauluttaminen jäi tyhmästi viime tippaan. Se olikin sitten erityisen hankalaa, sillä kaikkia suunnitelmia ohjelman suhteen oli jo tehty, mutta niitä ei oltu mietitty loogisesti paperille. Huomasimme eilen, että osa ohjelmanumeroista mahtuu häihimme vain hädin tuskin – eikä niitä edes ollut mietittynä paljon! Myös häiden aikataulun sekä pöytäjärjestysten printtaaminen jäi viimeiselle viikolle – tässä kohtaa kuvioon astui rakas morsiusneitoni Jenni, joka lupasi hoitaa printtihommat.

Menu on tilattu jo ajat sitten, mutta vasta tällä viikolla aloimme miettiä, kirjoitetaanko ruokien ainesosat johonkin ja miten allergikot tunnistavat omat, turvalliset ruokansa. Myös hääpäiväksi luvatut ”seksihelteet” ovat tuoneet oman mausteensa suunnitteluun ja kävimmekin tällä viikolla tyhjentämässä tilimme minituuletinostoksilla.

Myös vessakorien hankkiminen jäi viimeiselle viikolle – onneksi vanhempani hoitivat asian. Iltapalakertakäyttöastiat ja grilliherkut loppuyöksi ovat edelleen hankkimatta.

Ohjelmanumeroiden (tähän tietoon niitä tulee kolme) suunnittelu jäi myös viimeiseen viikkoon, ja tämän lupasi suureksi helpotuksekseni hoitaa morsiusneitoni Heidi.

Bestmanien solmioiden ostaminen jäi myös viimeiseen viikkoon. Olin sanonut, että minulle on aivan sama millaiset solmiot bestmaneilla on, mutta kun kuulin puolisoni suunnitelman, bridezilla otti minusta vallan ja heittäydyin dramaattiseksi marttyyriksi, jonka mielestä ”mikä tahansa muu väri olisi ollut parempi”. Solmiot aiheuttivatkin lopulta yhden, spontaanin ”minä lähden nyt kauppaan siksi aikaa, että rauhoitut” – tilanteen mieheni toimesta ja muovailuvahasta muotoillun ”anteeksi”-sanan omasta toimestani. Violetit solmiot vaihtuivat vaaleanpunaisiin rusetteihin ja nyt kaikki vaaleanpunaista väriä vierastavat bestmanit inhoavatkin minua – tämä on se hinta, minkä viimeisen viikon sekopäisyydestä saavat miehenkin ystävät maksaa, pahoitteluni!

Lisäksi hääviikko on pitänyt omalta osaltani sisällään niin kosmetologilla käynnin, kampaamoreissun kuin kynsien ja ripsien laitonkin. Näihin aikaa on mennyt yhteensä seitsemän tuntia.

Mitä tekisin nyt toisin?

Kuten muiden nimiä vilisevästä tekstistä ehkä huomaakin, olen löytänyt DELEGOINNIN onnen vasta nyt viimeisellä viikolla. Minulle oli kunnia-asia pyrkiä hoitamaan kaikki itse, mutta eihän siitä mitään tullut. Olen todella kiitollinen, että ystävät ja perhe auttavat.

Jos saisin palata ajassa taaksepäin, HOITAISIN AJOISSA KAIKKI sellaiset asiat, mitkä voi hoitaa ennen viimeistä viikkoa.

Lisäksi KIINNITTÄISIN JO ALUSTA LÄHTIEN HUOMIOTA LOGISTISIIN YKSITYISKOHTIIN, kuten aikatauluun ja siihen, miten mikäkin suunnitelma käytännössä onnistuu. Varsinkin hääpäivän ja edeltävien hullujen päivien suhteen on tärkeää miettiä myös, kuka liikkuu milläkin kulkuneuvolla. Meillä on onneksi täällä käytössämme parhaimmillaan kolme autoa näiden päivien ajan, mutta se, kuka milläkin mobilella mihinkin ja kulloinkin viilettää, on pakko laittaa exceliin, jotta kaikki pääsevät sovittuihin paikkoihin sovittuina aikoina.

PUHUISIN kaikki yksityiskohdat selviksi ÄÄNEEN puolisoni kanssa. Tällä viikolla on käynyt ilmi, että varsinkin meikämimmillä on ollut hirveän selvät suunnitelmat monista asioista, mutta olen täysin unohtanut kertoa ne puolisolleni.

En myöskään sanoisi, että jokin asia on minulle AIVAN SAMA, jos se ei selvästikään sitä loppupeleistä ole. 😀

Kyllä tämä tästä – kuitenkin

Nyt, kun häihin on kaksi päivää aikaa, voi tietyllä tavalla jo huokaista helpotuksesta. Mitään suuria muutoksia ei enää voi tehdä ja tässä vaiheessa asiat menevät pitkälti jo omalla painollaan – ja se on vaan pakko hyväksyä. Jos olisin tällaisen stressin ja paniikin itselleni kehitellyt jo aiemmin, olisin luultavasti jossain erämökissä latautumassa tällä hetkellä.

On myös syytä muistaa, että asiat elämässä ovat aika jumalattoman hyvin, jos suurin kriisi on bestmanien solmioiden väri tai se, mitä vessakoreihin tulee.

Kahden yön päästä on luvassa päivä, jota olen odottanut kuin kuuta nousevaa – se tulee, vaikka kaikki suunnitelmat seuraavan kahden päivän aikana kosahtaisivatkin. Nyt ei sitten voi enää tehdä muuta kuin mennä virran mukana ja yrittää nauttia! <3

Ihanaa loppuviikkoa kaikille, nauttikaa megahelteistä ja muistakaa juoda tarpeeksi!

Rakkaudella Rea