Huntu – miksi minulle ei sellaista tule

Kun vuosien varrella haaveilin ihanasta hääpuvusta, haaveissani ei koskaan ollut mukana huntua. En ollut aktiivisesti huntuja vastaan; huntu ei vain ollut käynyt minulla mielessäkään. En ole varma, mutta luulen, ettei useimmilla ystävilläni ole ollut huntua hääasussaan. En ainakaan saa palautettua mieleeni yksiäkään häitä, joissa olisin nähnyt morsiamen astelevan alttarille hunnutettuna. Voi toki myös olla, etten vain kiinnittänyt nuorempana huntuihin huomiota.

Omaa häätyyliäni etsiessäni päädyin täysin odottamatta jo varhaisessa vaiheessa huntukysymyksen ääreen. Kun olin löytänyt ensimmäisen unelmapukuni bostonilaisesta outlet-hääpukuliikkeestä ja peilailin se päälläni, myyjä asetteli pyytämättä ja yllättäen päähäni yksinkertaisen hunnun ja ihasteli suureen ääneen, miten ihanalta näytin ja miten huntu se vasta tekee morsiamen.

Kauhistuin. Minusta huntu oli kamala.

Sain myöhemmin tietää, että myyjä oli yrittänyt käyttää amerikkalaisten morsiuspukumyyjien vakiomyyntikikkaa. Feministisen hääverkkosivusto Catalyst Wedding Co:n kolumnisti Liz Susong esimerkiksi irvailee hunnusta näin:

”Tässä kuuma vinkki. Jos harkitset uraa hääkonsulttina ja haluat kipeästi tehdä kaupat, arvioi vain parhaan kykysi mukaan, mistä hääpuvusta asiakkaasi pitää eniten, ja sitten – äkkiä! – kiinnitä hänen päähänsä huntu! Saat siinä silmänräpäyksessä kyyneleet silmiin morsiamelle, hänen äidilleen ja hänen muille seuralaisilleen ja nappaat rahat kotiin! Usko minua: huntu on kuin keijukaispölyä. Se muuntaa kovimmankin pahismimmin hyvyyden ja pyhyyden perikuvaksi.”*

Kikka saattaa tepsiä amerikkalaisiin morsiamiin, mutta minun kohdallani vaikutus oli täysin päinvastainen kuin myyjä oli toivonut. Pidin puvusta heti paljon vähemmän, kun huntu oli asetettu päähäni.

En siinä tilanteessa osannut eritellä tunteitani sen kummemmin. Ajattelin vain, että huntu ei sopinut ollenkaan puvun tyyliin eikä se missään nimessä istunut siihen olkoonkin epämääräiseen mielikuvaan, joka minulla oli häälookistani.

Myyntikikka epäonnistui, kukaan ei kyynelehtinyt eikä kauppoja tullut.

 

En missään vaiheessa myöhemminkään edes harkinnut hääasuuni huntua. Kun puku oli myöhemmin – eri liikkeestä! – ostettu, perustelin päätöstäni sillä, etten halunnut huntua peittämään ihanaa pukuani. Yksi kaasoistani huomautti aiheellisesti, että se peittäisi myös kampauksen ja saattaisi rajoittaa valinnanvapauttani hiustyylini suhteen.

Olin myös kuullut, että huntu on perinteisesti symboloinut morsiamen neitsyyttä. Sitä symboliikkaa emme meidän häihimme kaipaa, ovathan häävieraiden joukossa omat lapsemme.

Tunnereaktioni hunnusta päässäni oli kuitenkin niin voimakas, etteivät yllä mainitut syyt yksinään tuntuneet selittävän sitä. Aloin etsiä tietoa huntuperinteen historiasta ymmärtääkseni, miksi vierastan huntuajatusta niin paljon.

Tässä kohtaa haluan korostaa, etten missään nimessä halua loukata ketään, joka on käyttänyt tai aikoo käyttää häissään huntua. Huntuja on vaikka kuinka monenlaisia, niitä voi käyttää vaikka mistä syystä ja niihin liittyy monilla voimakkaita positiivisia tunteita ja mielikuvia. Ymmärrän hyvin ajatuksen, että koska huntua ei käytetä minkään muun asun kanssa, juuri se saa hääasun näyttämään hääasulta. Ymmärrän niitä, jotka kannustavat morsianta käyttämään huntua, kun siihen tarjoutuu tilaisuus vain kerran elämässä.

Olen iloinen jokaisen morsiamen puolesta, joka pääsee laittautumaan häihinsä juuri sellaiseen asuun, jossa hän tuntee itsensä kauniiksi, ihanaksi ja ennen kaikkea morsiameksi. Osalle meistä huntu on osa tätä kokonaisuutta, osalle meistä ei, ja tärkeintä on, että meillä on tässäkin asiassa vapaus valita.

Mitä sitten sain tietää huntuperinteistä? Lukemani mukaan** huntu on tosiaankin symboloinut netsyyttä, koskemattomuutta ja puhtautta. Se on symboloinut myös nöyryyttä ja vaimon alistumista miehelleen. Jotkut ovat uskoneet hunnun suojelevan morsianta pahoilta hengiltä. Järjestetyissä avioliitoissa sitä on käytetty peittämään morsiamen kasvot siihen saakka, että vihkiminen oli ohi eikä morsianta enää voinut vaihtaa.

Jos haluaisin hunnun, en taatusti piittaisi näistä perinteisistä merkityksistä pätkääkään.

Luin myös***, että hunnut menivät alkuperäisten merkityksiensä vuoksi pitkäksi aikaa pois muodista, kunnes kuningatar Victoria käytti huntua astellessaan alttarille. Nykyinen mielikuvamme morsiamesta valkoisessa hääpuvussa ja hunnussa perustuu ilmeisesti hyvin pitkälle hänen häätyyliinsä.

Asian voi ajatella niinkin, että nykymuotoinen huntukulttuuri on omanlaisensa feminismin riemuvoitto: alkujaan alistavasta symbolista on vaikutusvaltaisen naisen esimerkin innoittamana tullutkin majesteetillinen asuste, jonka ansiosta jokainen morsian saa olla omien häittensä kuningatar.

Minulle hunnun alkuperäisistä merkityksistä näyttää kuitenkin vuosien varrella tarttuneen mielen perukoille kaikenlaista painolastia, joiden vuoksi en tuntenut huntu päässä oloani kuningattareksi. En myöskään tuntenut oloani siksi puhtoiseksi neitsyeksi, joka amerikkalaiset tuntuvat olettavan jokaisen morsiamen haluavan olla. Jälkimmäistä oloa en tosin kaivannutkaan; koko ajatus tuntuu vanhanaikaiselta ja suorastaan naista alistavalta.

Olen aina viihtynyt huomion keskipisteenä ja ajatellut, että kävely alttarille omissa häissäni olisi elämäni ikimuistoisin kokemus kaikkien katseiden kohteena olemisesta. En kaipaa siihen tilanteeseen huntua suojaamaan minua muiden katseilta.

 

* Suomennos allekirjoittaneen. Bongasin sitaatin Brides-lehdestä.
** Brides-lehden artikkeli Wedding Veil Traditions Explained, Martha Stewart Weddings -sivuston artikkeli Why Do Brides Wear Wedding Veils?, Googlen poiminta Richmond.com-paikallislehdestä, joka ei valitettavasti ole luettavissa Euroopassa
*** Kristillisen Aleteia-lehden artikkeli How Queen Victoria changed the wedding dress forever

 

Yläkuva: Tällainen mielikuva minulla on hunnuista, vaikka niitä on toki monenlaisia, eivätkä ne läheskään kaikilla nykyään peitä kasvoja. Kuvaaja nimimerkki sfetfedyhghj kuvapalvelu Pixabaystä.
Alakuva: Huntu omassa päässäni ensimmäistä ja mitä todennäköisimmin viimeistä kertaa. Kuva on saman Vows-myymälän myyjän ottama, joka hunnun päähäni asettelikin. Filtteri Instagramista.

Tagged

59 vastausta

  6. priligy pill In some patients, the use of VIAGRA with alpha-blockers can lead to a drop in blood pressure or to fainting Medicines called HIV protease inhibitors, such as ritonavir Norvir , indinavir sulfate Crixivan , saquinavir Fortovase or Invirase , or atazanavir sulfate Reyataz Oral antifungal medicines, such as ketoconazole Nizoral and itraconazole Sporanox Antibiotics, such as clarithromycin Biaxin , telithromycin Ketek , or erythromycin Other medicines that treat high blood pressure K antagonists like coumadin or warfarin Other medicines or treatments for ED Sildenafil is the same medicine found in VIAGRA and REVATIO

    Vastaa

  47. Its action on the PKC pathway caused the investigators to be interested in whether it could benefit patients with bipolar disorder stromectol uk price Keywords DisfunciГіn sexual en mujeres; Flibanserin; Flibanserina; Hypoactive sexual desire disorder; Sexual dysfunction in women; Trastorno del deseo sexual hipoactivo

    Vastaa

  50. So, while the results may be good for the mice, it is unclear if it is an answer cheap priligy com 20 E2 AD 90 20Viagra 20Online 20Oman 20 20Viagra 20Buy 20Adelaide viagra online oman Dutch pension fund manager APG in a consortium withAustralia s Macquarie Group Ltd and, separately, theglobal asset management division of Swiss bank UBS AG, made final bids for RiverCity Motorway Ltd, people familiar withthe process said

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.