Kaasojeni valitseminen kyseiseen tehtävään oli minulle helppo valinta. Tiesin jo heti, ketä tulen kaasoiksi pyytämään. Kolme rakasta, ihanaa ystävääni.

Pyysin ensimmäisenä kaasokseni pitkäaikaista ystävääni Tampereelta. Olemme olleen tiiviisti yhdessä lukiosta asti. Meillä on aina ollut järjetön luottamus sekä läheisyys ystävyydessämme. Ajokortit saatuamme ajelimme joka viikonloppu vanhempiemme autoilla pitkin kyliä, olimme juoppokuskeina sekä muuten vain kulutimme aikaa rallatellen iskän bensoja. Heitimme yleensä yläfemmat kotipihassa vanhemmillemme kun kotiuduimme retkiltämme. He toki hakivat siihen aikaan aamulehteä postilaatikosta kun me olimme menossa nukkumaan. Muutettuani Lahteen kävi minulla useammankin kerran mielessä ajatus, mitä jos ystävyytemme ei tule kestämään sitä. Kun olet istunut n. 40 viikonloppua vuodessa autossa tai Kalevan ABC:llä, vuodattanut kaiken surun sekä onnen hänen niskaansa ja nauranut niin että päähän koskee tulee pakostikin mieleen mitä ystävyydellemme käy, kun toinen muuttaa pois kotipaikkakunnaltaan. Mutta sille ei käynyt mitään. Päinvastoin, itse osaan ainakin enemmän arvostaa ystävyyttämme. Arvostan enemmän yhteistä aikaamme, facetime-puheluita ja häntä itseään.

Olin ilmoittanut hänelle jo useita vuosia sitten, että jos joku päivä menen naimisiin, tulee hän olemaan kaasoni. Joten hoidin virallisen kysymyksen omaan tyyliini, eli ilmoittamalla asian hänelle puhelimessa. En antanut mahdollisuutta kieltäytyä 😀 Mutta jos oikein ymmärsin, oli hän tehtävästä hyvin otettu.

Toiseen kaasooni tutustuin kesätöiden merkeissä. Työskentelimme samassa hoitokodissa ohjaajina, kesä oli yksi parhaimmista. Nykyään kannamme samaa ammattinimikettä ja työskentelemme samassa kuntayhtymässä. Yhteisiä vuosia ei meille ole kovinkaan montaa kertynyt, mutta hän on niitäkin rakkaampi. Vietämme niitä kaivattuja tyttöjeniltoja kuukausittain (tosin kyllä nämä 3-vuorotyöt yrittävät tätäkin asiaa hankaloittaa). Haaveilemme tulevaisuudestamme ja suunnittelemme kaikkea mitä ikinä keksimmekään. Hän on tuki, johon tiedän että voin aina tukeutua. Niin nyt kuin tulevaisuudessakin. Kysyin häntä kaasokseni meidän keittiönpöydän ääressä. Siitähän se itkuralli vasta alkoikin<3

Kolmas kaasoni on myös pitkäaikainen ystäväni Tampereelta. Olemme tutustuneet yläasteella. Tosin tuolloin vielä pelkäsin häntä:D Olimme tiiviisti yhdessä koulun musiikkitoiminnan vuoksi, tulihan sitä lauleltua muutamat kevätjuhlat läpi. Jottei asia menisi monimutkaiseksi, kantaa hänkin samaa ammattinimikettä kuin minä. Mitä sitä ihmiset muutakaan ammatikseen tekisi. Suhteemme on ollut aina avoin ja rehellinen. Häneltä saan suoran mielipiteen asioista kun niitä kaipaan. Toivoisin, että voisimme olla enemmän tekemisissä, mutta välimatka rassaa hieman. Onneksi hän on aina puhelimen päässä<3 Kysyin häntä kyseiseen tehtävään hienostuneesti tekstiviestillä. Ja vastaukseksi sain: Voi ei aloin melki itkeen, tottakai suostun<3 Ja samana päivänä hän vastasi puhelimeen: mitäs mun lemppari morsian. Joten vuorosanatkin jo hallussa:D

A:n kaasot ovat kaikki 3 kappaletta hänen todella pitkäaikaisia ystäviä. He ovat olleet elämässämme alusta asti. Joten nyt meillä on kuusi ihanaa kaasoa. Suunniteltavaa, järjestettävää ja hallittavaa asiaa on paljon, joten olen enemmän kuin onnellinen heistä!

-E