Hääjuhlamme jatkui vielä häiden jälkeisenä päivänä brunssilla, johon suurin osa vieraistamme oli iloksemme päättänyt osallistua. Samana päivänä otimme myös uusia potrettikuvia. Ajatus seuraavan päivän potrettikuvauksesta oli tullut kuvaajaltamme Bryce Lafoonilta, jolla kyseinen kuvaussessio kuului automaattisesti hääkuvauspalvelupakettiin.

Olin etukäteen ajatuksesta todella innoissani ja ajattelin, että seuraavan päivän potreteista saattaisi tulla jopa vielä ihanampia kuin itse hääpotreteista. Hääpäivänä pitkä helmani ja laahukseni rajoittaisivat kuvauksissa leikittelyä, mutta seuraavana päivänä toisenlaisissa vaatteissa voisimme leikitellä vapaammin samaan tapaan kuin kihlajaiskuvauksessamme aikoinaan.

Seuraavan päivän potrettikuvaus antoi minulle myös ihanan syyn hankkia brunssiamme varten ihana kakkosmekko, jonka kautta sain toteutettua niitä hääpuku-unelmiani, joita varsinainen hääpukuni ei täyttänyt. Näyttävät illuusiopitsiselät tulivat muotiin vasta sen jälkeen, kun olin jo rakastunut avoselkäiseen pukuuni, ja ne viehättivät silmääni todella paljon, vaikka en olisikaan halunnut vaihtaa pukuani yhteenkään toiseen pukuun. Kakkosmekon ansiosta sain käyttää häissämme sekä avoselkäistä että illuusioselkäistä pitsiunelmaa.

Käytännössä jälkimmäisen päivän potrettikuvaus ei ollut aivan niin hyvä idea kuin miltä se etukäteen tuntui. Suurin ongelma oli aikataulu. Brunssi oli puolesta päivästä kahteen, ja sovimme kuvauksen yhdeksitoista, mikä ei kuulostanut hirveän aikaiselta. Emme kuitenkaan ottaneet huomioon sitä, kuinka pitkään meillä kestäisi laittautua brunssia varten, syödä rauhallinen aamupala, siirtää kaikki tavarat hotellihuoneesta autoon ja luovuttaa huone. Olimme juhlineet myöhään emmekä halunneet herätä kukonlaulun aikaan, varsinkaan kun aamunvirkku lapsemme oli viettänyt yön isovanhempiensa luona ja meillä oli kerrankin mahdollisuus nukkua. Olimme siis luonnollisestikin myöhässä kuvauksesta.

Kuvaussessio kesti aika pitkään, ja lopulta myöhästyimme brunssiltamme varmaan puolisen tuntia. Se jäi hieman harmittamaan, sillä vaikka todella moni oli tullut brunssille, lähes kaikki olivat saapuneet heti kahdeltatoista, eivätkä useimmat viipyneet paikalla läheskään kahteen, vaan lähtivät ajamaan kohti kotia. Olin toivonut brunssin olevan hetki, jolloin ehtisimme jutella rauhassa etenkin niiden vieraiden kanssa, joiden kanssa emme olleet puhuneet kunnolla edellisenä iltana. Myöhästymisemme tietysti hankaloitti tätä, ja keskustelut jäivät brunssillakin harmillisen lyhyiksi ja pintapuolisiksi. Itse brunssi oli silti ihana, rento tilaisuus, ja vieraiden näkeminen uudelleen vaikka lyhyestikin lämmitti mieltä. Buffetpöydässä oli muiden ruokien joukossa häistämme yli jääneitä ruokia, ja oli hauskaa päästä vielä kertaalleen maistelemaan omia suosikkeja.

Itse kuvaussessio poiki muutamia ihania otoksia, mutta pidän silti kaiken kaikkiaan vielä enemmän hääpäivänä otetuista kuvista, joissa olemme hääasuissamme. Jälkimmäisen päivän kuvissa minulla on itse tekemäni meikki, ja näen joistakin kuvista turhan selvästi, että olen tehnyt sen kiireessä. Minulla on myös edelleen hääkampaukseni, eikä brunssille hankkimani tiara pysty peittämään sitä, että olen nukkunut kampauksessani yön yli.

Olen silti iloinen, että meillä oli kuvaussessio myös seuraavana päivänä. Koska pystyin liikkumaan lyhythelmaisessa kakkosmekossani vapaasti, saatoimme ottaa juuri sellaisia rennompia kuvia, joista olin etukäteen haaveillut, ja oli hauskaa saada hääviikonlopusta muistoksi upean kuvaajakaksikkomme otoksia Casinonrannan ihanassa miljöössä myös toisenlaisissa asuissa. Nautin kakkospäivän häätyylini kehittelemisestä todella paljon, ja koska olin käyttänyt siihen aikaa ja rahaa, oli upeaa ikuistaa sekin kuviin.

Kokemustemme pohjalta kannustan harkitsemaan toista potrettikuvausta hääpäivän jälkeen – mutta miettimään aikataulut tarkoin. Paras aika toiselle kuvaussessiolle olisi varmaankin muu kuin häiden jälkeinen aamupäivä, varsinkin jos samalle päivälle on muutakin häihin liittyvää ohjelmaa.