Sanotaan, että rakkaus muuttaa muotoaan ajan kanssa. Että rakastuminen muuttuu rakastamiseksi: suhde muuttuu intohimoisesta ja palavasta rakastumisen tunteesta syväksi kumppanuudeksi ja luottamukseksi. Allekirjoitan rakkauden muodon muuttumisen, mutta täytyy sanoa, että omalla kohdallani muutos on ollut pelkästään hyvä asia.

Sanoin tulevalle miehelleni muutama viikko sitten, että en pelkästään rakasta häntä, vaan olen edelleen myös aivan järkyttävän rakastunut häneen. Tuleva mieheni on ollut mielestäni jo suhteemme alusta lähtien komein, seksikkäin ja hauskin tyyppi kenet olen kuunaan tavannut. Ajan saatossa noiden havaintojen rinnalle on syntynyt myös muita ajatuksia hänestä: tuleva mieheni on luotettava, turvallinen, hänellä on oikeat arvot, hän tukee minua ja seisoo rinnallani, hän ajattelee lähimmäisiään aina ensimmäisenä… Hänessä on paljon piirteitä, joita ilmankin olisin rakastanut häneen, mutta jotka saavat minut rakastumaan häneen joka päivä yhä uudelleen.

Kerroin alkuaikojen blogikirjoituksessani vaikeasta alustamme. Minun oli todella, todella vaikea luottaa tulevaan mieheeni. Minua oli petetty ja minut oli jätetty niin monta kertaa, että en uskonut tämänkään suhteen kestävän. Jännitin jatkuvasti, milloin mieheni tajuaisi, että hän ei haluakaan olla kanssani. Mietin, missä vaiheessa hän ymmärtää pelaavansa ihan eri liigassa kanssani, ja että hänen elämänsä olisi onnellisempaa tai jännittävämpää jonkun toisen kanssa. Luottamuksen rakentaminen oli todella vaikeaa, kun pelkäsin jo parin tunnin radiohiljaisuuden tarkoittavan sitä, että kumppanini oli päättänyt jättää minut.

Nyt epävarmuus on muuttunut uudenlaiseksi varmuudeksi, jollainen on mahdollista luoda ainoastaan teoilla – sillä, että osoittaa todeksi ne sanat, joita monet aikaisemmatkin kumppanit ovat minulle sanoneet. Enää en myöskään ole katkera tai pahoillani aikaisemmista suhteistani tai niiden päättymisestä, koska ne kuljettivat minut siihen pisteeseen, että löysin rinnalleni ihmisen, joka on suhteessa yhtä täysillä kuin minä ja antaa itsestään kaikkensa.

Sanoin miehelleni yksi ilta, että enää pelkää, että eroamme. Olen ymmärtänyt, että hänkään ei ole muiden silmissä täydellinen, kuten alussa ajattelin. Itse asiassa hän saattaa olla todella ärsyttävä ja rasittavakin. Sanoin hänelle, että ei kuka tahansa häntä kestäisikään kuten minä. Nauroimme, mutta sanoissa oli myös totuus. Minussakin on huonot puoleni, eikä kukaan ole osannut suhtautua niihin kuten tuleva mieheni.

Nyt, kun häihin on aikaa kuusi viikkoa, voin sanoa käsi sydämellä, että kaikenlainen pelko on väistynyt. Tunnen ainoastaan valtavaa kiitollisuutta, että tielleni annettiin ihminen, joka haluaa sitoutua minuun – sekä hyvinä että huonoina aikoina. Että sain kohdata ihmisen, joka ei aio juosta karkuun, ja joka näkee tulevaisuudessa saman kuvan kuin minäkin: kuvan tausta saattaa olla epämääräinen ja sumea, mutta etualalla seisomme aina me kaksi, käsi kädessä ja valmiina ottamaan yhdessä vastaan sen, mitä annetaan. Haasteista onneen.

Näissä tunnelmissa, ihanaa viikonloppua kaikille <3

Rakkaudella, Rea

Ps. Mitkä asiat saivat sinut ymmärtämään, että olit löytänyt ihmisen jonka kanssa haluat mennä naimisiin?