Lotta ja Olli tutustuivat seurakunnan sekä yhteisen harrastuksen, rantalentopallon, kautta kesällä 2012. Ystävyys syveni nopeasti ja samana syksynä pari alkoi seurustella. Kummallekin oli alusta asti selvää, että suhteessa ollaan vakavissaan. Vuoden seurustelun jälkeen pari alkoi yhdessä katsella sormuksia. Ollin järjestämä kosinta tuli Lotalle kuitenkin yllätyksenä.
– Asuin tuolloin kimppakämpässä Helsingin keskustassa. Vietimme Ollin kanssa paljon aikaa vanhan kivitalon ullakolla, koska siellä saimme olla rauhassa. Siellä Olli minua kosikin, romanttisesti kynttilänvalossa, Lotta kertoo.
Häät päätettiin pitää juhannuksena 2014.
Ollin ehdotuksesta pari alkoi etsiä juhlapaikkaa Suomenlinnasta. Sopiva romanttinen ja linnamainen tila löytyi, ja parin suureksi hämmästykseksi varauskalenterissa oli vapaana vain yksi päivä. Juuri se oikea.
– Juhlapaikan sijainnin kannalta tuntui loogiselta, että meidät vihittäisiin Suomenlinnan kirkossa. Kirkon varaus ei kuitenkaan ollut aivan yksinkertaista, sillä kirkkoa remontoitiin, eikä varauksia otettu vastaan.
Lotta ja Olli eivät kuulu evankelisluterilaiseen kirkkoon, joten vihkimistä piti erikseen pyytää kirkkoherralta. Parin suureksi helpotukseksi aika Suomenlinnan kirkosta lopulta järjestyi ja heidät toivotettiin lämpimästi tervetulleiksi.
Lotta heittäytyi innolla hääjärjestelyihin. Tyttöporukalla askarreltiin muun muassa kutsut, jotka olivat pienet sinetöityihin kartonkilaatikoihin pakatut kirjekääröt.
– Rakastan käsillä tekemistä. Olli sen sijaan huokaili, että voi ei, ei kai hänen tarvitse tehdä mitään pöytäkoristeita, Lotta nauraa.
Hääjärjestelyjen haastavin tehtävä oli pitopalvelun löytäminen, sillä juhannuksena jopa useimmat catering-firmat ovat kiinni.
– Äitini teki aikoinaan ruuat omiin häihinsä. Meille hän ilmoitti heti, että hän haluaa nauttia juhlasta, eikä häärätä keittiössä.
Pitkän etsinnän jälkeen pitopalvelu onneksi löytyi ja Lotan äiti saatoi huokaista helpotuksesta.
Hääpukuja Lotta kävi sovittamassa siskonsa yllyttämänä. Pitkä, laskeutuva ja rento mekko löytyi kuitenkin nettikaupasta. Lähetin yliopistolle toimittama puku ei ollut aivan samanlainen kuin kuvassa. Se oli myös hieman liian suuri, vaikka olikin mittojen mukaan tehty.
– Näppärä siskoni pienensi puvun juuri sopivaksi ja siitä tuli todella mieleinen. Juuri minun mekkoni. Minusta olisi ollut turhaa tuhlata tuhansia pukuun, jota käytetään vain kerran.
Juhlissa hyödynnettiin sukulaisten ja ystävien taitoja muutenkin kuin puvun osalta. Lotan ystävät auttoivat koristeluissa, leipoivat kakkuja ja järjestivät ohjelmaa, kuten balettitanssia ja musiikkiesityksiä. Kampauksesta ja meikistä huolehti kaason isosisko. Urkurina oli Lotan tädin ystävä, joka saapui paikalle Hollannista asti.
Purjehtiminen on Lotan perheen tärkeä yhteinen harrastus. Niinpä pari päätti vuokrata juhlaseurueelle veneen merellistä risteilyä varten.
– Suunnittelimme, että häävalssin jälkeen tekisimme pienen ajelun Helsingin edustalla. Vuokrasimme veneen ja kaiken piti olla kunnossa, Lotta kertoo.
Matkaan tuli mutkia, kun vuokrafirma ilmoitti, ettei veneen pieni pintaremontti ehdikään valmistua hääpäivään mennessä. Yritys tarjosi pahoitteluksi ilmaista peruutusta, mutta Lotta ja Olli eivät vielä siinä vaiheessa suostuneen luopumaan risteilyideasta. Mieli muuttui vasta, kun pari näki hääpäivän sääennusteen. Luvassa oli kuusi astetta lämpöä ja kova tuuli.
– Ei kai kukaan sellaisessa säässä halua värjötellä merellä, joten luovuimme risteilyideasta. Olimmekin siis lopulta ihan tyytyväisiä, että pystyimme perumaan veneen ilman kuluja.
Vihkimisen jälkeen vieraat siirtyivät kävellen juhlapaikalle. Lotta ja Olli lähtivät valokuvaajan kanssa kävelemään Suomenlinnaan ja ottamaan kuvat.
– Meillä ei ollut hääautoa, koska sellaisen tuominen Suomenlinnaan olisi ollut hankalaa. Sen sijaan saimme lainaksi hauskat maitokärryt, joiden kanssa kuljimme ottamassa valokuvia. Turistit olivat ihmeissään.
Parin suurin pelko oli, että häistä tulee liian vakavat.
– Huoli oli turha. Vieraat tekivät keksimiämme pöytätehtäviä niin innoissaan, että he tuskin huomasivat, kun saavuimme juhlapaikalle.
Reippaat tehtävät aiheuttivat myös kauhunhetkiä pitopalvelulle. Lotta ja Olli ajattelivat, ettei kukaan uskaltaisi suorittaa tehtävää, jossa piti salaa leikata ensimmäinen pala hääkakusta.
– Yhtäkkiä eräs pitopalvelun ihmisistä tuli järkyttyneenä pahoittelemaan äidilleni, että joku on ehtinyt leikata kakusta palan ennen hääparia. Meitä nauratti, että joku oli todella uskaltanut koskea kakkuun. Syyllinen ei koskaan paljastunut.
Häät olivat juuri sellaiset, kuin Lotta ja Olli toivoivatkin. Hauskat ja aidot, täynnä naurua ja tunnelmallista yhdessäoloa.
– Jos jotain voisin tehdä toisin, niin yrittäisin muistaa lisätä välillä huulipunaa. Siinä kaikki, Lotta summaa.
Teksti Anna Nummisto Kuvat Teemu ja Maija Photography
Artikkeli on julkaistu Mennään naimisiin! -lehdessä keväällä 2016.
Lue myös:
