Meikämimmistä tuli rouva – tällainen oli hääpäivämme aikajana

Huh huh! Täällä huutelee tuore rouva Tallgren. Tuntuupa uskomattomalta.

Häitä valmisteltiin 1,5 vuotta, ja kaikki tuo valmistelu kulminoitui lauantaina, kesän kuumimpana päivänä Naantalissa klo 16, kun astelin tulevaa miestäni kohti alttarille.

Kuva: Maria Kiraly

Minä olin vannottanut miestäni leikkimielisesti etukäteen, että hänen on parasta alkaa itkemään minut nähdessään, mutta olin ajatellut, että niin ei tule käymään. Väärässä olin – tunteet saivat vallan, kun astelin miestäni kohti isäni käsipuolessa ja hän sanoikin jälkikäteen, että oli ajatellut pyörtyvänsä siihen paikkaan.

Bestmanit tunnustivat jälkikäteen, että olivat myös liikuttuneet ja samoin oli monien juhlavieraiden laita ollut kirkon penkissäkin – monet vaimot tulivat minulle luottamuksella kuiskuttamaan myöhemmin illalla, että heidän puolisonsa olivat itkeneet vuolaasti vihkimisen aikana!

Kuva: Mikko Haverinen

Pappinamme toimi Naantalin kirkkoherra Jani Kairavuo, joka piti meille hauskan ja elämänmakuisen puheen vihkimisen aikana. Puheessa mainittiin muun muassa morsiamen suuri rakkaus juustonaksuihin. Kaikki ystäväni tietävät, kuinka pahasti olen koukussa kyseiseen herkkuun, joten maininta saikin aikaan spontaanin repeämisen yleisössä.

Juustonaksumaininta nauratti kaikkia – paitsi bestman Mikaa 😀 Kuva: Mikko Haverinen

Vihkimisen jälkeen poistuimme hääautolle koristeltujen kottikärryjen kyydillä – myös kulkuneuvo sai aikaan naurunpyrskähdyksiä vieraissamme – ja niin olimme toivoneetkin! Kiitos vielä Annalle, Jussille ja Ellille koristeluavusta!

Vieraamme kuljetettiin vihkimisen jälkeen hääpaikalle tilausbusseilla. Me kävimme nopeasti kuvattavana kuvaajamme Maria Kiralyn löytämässä upeassa kohteessa, jossa saimme taustallemme puuröykkiöitä.

Kuva: Maria Kiraly

Säkkipilli, hampurilaisbuffet ja Finlandia-hiihto

Juhlapaikalle saavuimme noin 15 minuuttia vieraiden jälkeen. Meidät saatteli juhlapaikan ovelle kunniakujaa pitkin lahjakas perhetuttumme Antero Perttunen, joka soitti säkkipillillä itse säveltämänsä kappaleen. Säkkipillin ääni on todella vaikuttava ja kappale tekikin henkilökohtaisuudellaan upean vaikutuksen. Kiitos Antsu!

’

Säkkipillin soiton jälkeen jäimme ottamaan vieraita vastaan.

Puheita, eli naurua ja kyyneleitä

Juhlapaikassa ohjelma alkoi sulhasen puheella. Tästä tulossa erikseen postaus, mutta voin sanoa kuitenkin jo nyt, että olisin kovasti halunnut voida sulkea sulhasen mikrofonin hänen päästyään vauhtiin – ja että korrekteimmat vieraat meinasivat pyörtyä puheen sisällön kuultuaan!

Heti puheen ja maljojen perään tarjoiltiin hampurilaisbuffet.

Ruuan jälkeen luvassa oli lisää puheita. Isäni puhui kauniisti ja hauskasti, ja muisteli esimerkiksi aikoja, jolloin yritti opettaa minua ajamaan autolla – ja se ei todellakaan ollut helppo tehtävä!

Hän siteerasi lopuksi myös yhtä kaikkien aikojen lempirunoistani Tommy Tabermannilta:

”Joka on pidellyt
kädessään
meren silottamaa kiveä,
tietää,
että jatkuvalla hyväilyllä
on ihmeitä tekevä voima.”

Seuraavaksi vuorossa oli bestmanin (sulhasen pikkuveli) puhe, joka kutitti ihmisten nauruhermoja. Bestman vaimoineen oli hankkinut meille ikimuistoisen, joskin jo nyt stressiä aiheuttavan lahjan, ja ilmoittanut meistä molemmat osallistumaan Finlandia-hiihtoon helmikuussa 2020! Olen viimeksi koskenut suksiin yläasteella, mutta kuten bestman muistutti, mieheni suvussa on tapana heittää ilmaan haasteita ja tehdä källejä, joissa toinen ilmoitetaan luvatta johonkin urheilukisaan, ja siihen on sitten osallistuttava. Tämä on siis se hinta, jonka sukuun kuulumisesta joutuu maksamaan! 😀

Mieheni veljen puheen jälkeen kuultiin sulhasen äidin ja hänen miehensä koskettava puhe, josta mieleeni jäi erityisesti lause: ”Te olette saaneet niin paljon ja niin hyvää”. Olen täysin samaa mieltä. <3 Puhe omistettiin koskettavasti myös mieheni veljelle ja hänen vaimolleen, koska kaksikko meni naimisiin yllätyksenä viime syksynä, eikä sulhasen äidillä tuolloin ollut pitää heille puhetta, koska ei ollut tiennyt häiden tulevan.

Illan muista puheista vastasivat rakas kummisetäni Juha, joka kertoi ihanasti lapsuudestani ja joka oli myös selvittänyt, että häämme juhlittiin osuvasti armon laaksoa -tarkoittavan nimisessä paikassa.

Viimeisen puheen piti entinen esimieheni ja nykyinen rakas ystäväni Mikko, joka puheessaan muisteli muun muassa sitä kertaa, kun lähdimme yhdessä Ikeaan ja huomasin vasta parkkipaikalla, että minulla ei ollut housuja jalassa (tämä on tositarina, ja siitä tarkemmin pääset lukemaan tästä). Hän myös paljasti, että oli toteuttanut pitkäaikaisen haaveeni aatelisuudesta ja ostanut meille Skotlannista 30×30 senttimetriä maata. Nyt olemme siis maanomistajia ja meitä kuuluu puhutella lady- ja sir- etuliitteillä! 😀

Sumopainia ja anoppienryöstö

Tuon puheen jälkeen oli kakunleikkuun ja kakkutarjoilujen aika. Kakkutarjoilun aikana sain myös ilmoittaa mikrofoniin oman yllätykseni: olin tilannut pihalle sumopainiasut, jotta vieraat pääsisivät illan mittaan ottamaan keskenään matseja!

Kuva: Maria Kiraly

Lisäksi sain vihdoin esittää yllätykseksi miehelleni kaasoni Tiinan kansssa tekemäni videon, joka esitteli yhteisten vuosiemme parhaat palat.

Pian videon loputtua alkoi kuulua meteliä ja paikalle syöksyi naamioituneita miehiä. Morsiamen sijaan bestmanit (eikun siis rosvot!!) ryöstivätkin anopit, jotka jouduimme hankkimaan takaisin vihellyskilpailun avulla.

Vihellyskilpailu oli ollut oma ideani, koska mieheni väittää aina, että minun korvissani on vikaa, kun en tunnista kappaleita, joita hän yrittää viheltää. Nyt, useiden yritysten jälkeen hän joutui kuitenkin nöyrtymään ja tunnustamaan suuren yleisön edessä, että ei osaa viheltää. Se oli mahtava hetki, sillä mistä muusta häissä voisikaan olla parhaimmillaan kyse kuin siitä, että saa vihdoin todistettua olevansa itse oikeassa ja kumppanin olevan väärässä! ;D

K-18 -video, beer bongia ja äitini yllätys

Tämän jälkeen edessä oli vapaata oleskelua. Olimme järjestäneet upean juhlatilamme Nyynäisten Wintin alakertaan mahdollisuuden beer bongiin ja prosecco bongiin. Lisäksi alakerrasta löytyi seinä, jonka olimme koristelleet niin omilla lapsuus- kuin yhteisillä kuvillammekin. Mika-bestman oli koostanut upean, 15-minuuttisen videon mieheni Berliinin-polttareista, ja myös tuo video sai ensi-iltansa alakerran bileissä. Lienee sanomattakin selvää, että video oli K-18.

Pian oli aika kokoontua takaisin yläkertaan, jossa äitini yllätti kaikki lauluesityksellä. Äitini oli juoninut hääbändimme kanssa yhteisen esityksen selkämme takana jo aikoja sitten, ja osa yhtyeestä säestikin äitini esitystä.

Ei ole liioittelua, kun sanon, että äitini sai leuat putoamaan lattiaan uskomattoman upealla tulkinnallaan Adelen Lovesong -kappaleesta.

Äitini on uskomattoman taitava laulaja, jonka karisma on omaa luokkaansa, mutta täytyy sanoa, että vaikka asian tiesinkin, meinasivat äänihuuleni revetä innosta, kun äitini laulu loppui ja karjuin hänelle ylistyssanoja muiden vieraiden mylviessä ja taputtaessa käsiään rakoille.

”Jumalaut’ mikä disco!”

Pian äitini esityksen jälkeen tanssimme ensimmäisen tanssimme avioparina. Kappaleeksi oli valikoitunut Coldplayn O.

Kuva: Maria Kiraly

Tanssin jälkeen alkoivat bileet. Ja voi luoja, mitkä bileet ne olivatkaan!

Bilebändi Highlights (jonka esittelin jo aiemmin, ja jonka hääkeikasta kerron myöhemmin yksittäisessä postauksessa) sytytti tanssilattian liekkeihin ja sai ihmiset riehumaan ja tanssimaan kuin viimeistä päivää. Itse kävin tässä vaiheessa vaihtamassa päälleni kimaltelevan, kevyemmän mekon.

Lisäksi hääpaikalta löytyi glitter-piste, joka avattiin tässä vaiheessa. Vieraista kiitettävän moni kävi glitter-meikissä ja esimerkiksi miesten parroissa glitterit näyttivät yllättävänkin hyviltä! 😀

Minä ja rakas kaasoni Jenni ikuistettuna glitter-meikeissä polaroid-kuvaan.

Bilebändi Highlights tanssitti meitä pari tuntia, ja heidän lopettaessaan kaikki olivat aivan litimärkiä hiestä.

”Jumalaut’ mikä disco!”, tiivistikin yksi turkulainen vieras meiningin.

Discon jälkeen muutama miespuolinen vieras (mieheni mukaan lukien) juoksi suoraan juhlapaikan lampeen viilentymään.

Iltapalaa ja pelejä

Loppuillasta vieraat vielä pelailivat ja nauttivat iltapalasta, joka koostui leivistä, levitteistä, oliiveista, juustoista, sipseistä, vesimeloneista ja lukemattomista muista herkuista, joita vanhempani, mieheni ja rakas setäni Mikko olivat paikalle vielä aamulla käyneet järjestämässä!

Loppuillan suuri hitti olivat myös polaroid-kamerat ja jumalaisen upea kuvausseinä, joka koostui valkoisista kukista. Näitä vuokraa ihana Mon Rêve d’Amour -blogia kirjoittava Sarah, joka meille antoi seinän ja kamerat lainaan. <3 Laita ihmeessä Sarahille viestiä, mikäli haluaisit omiin häihisikin yhtä upean katseiden vangitsijan tai kameroita! Sarah vuokraa myös kauniita tekoköynnöksiä esimerkiksi pöytäkoristeiksi.

Kuvauksellinen pariskunta ruokailemassa kuvausseinän edessä.

Yksi hauskimmista ja kehutuimmista asioista kukkaseinän lisäksi olivat random-kysymysten purkit, joita olimme vieneet jokaiseen pöytään. Purkeista löytyi lappukaupalla erikoisia kysymyksiä, jotka siivittivät keskustelut vieraiden keskuudessa aivan uusiin sfääreihin. Moni oli oppinut myös omasta puolisostaan kaikkea uutta – vai kuinka monesti esimerkiksi itse olet kysynyt kumppaniltasi, minkä asian maailmassa hän kutistaisi kuljettaakseen sitä aina mukanaan tai mikä on hänen mielestään kaunein ääni maailmassa? Kysymyksiä löytyy netistä googlettamalla ”the most random questions ever”.

Random-kysymykset olivat suuri hitti. Aidonnäköiset köynnökset herättivät ihastusta, niitä vuokraa Mon Rêve d’Amour -blogin Sarah! Kuva: Maria Kiraly

Kahden aikaan ihmiset alkoivat poistua nukkumaan ripotellen, ja me lähdimme viimeisinä muutaman ystävän kera puoli neljältä kohti hotellihuonetta. Hotellihuoneessa heitimme mieheni kanssa yläfemmat – mahtava hääpäivä, jes!

Jatkoa seuraa

Tulen julkaisemaan lisää kirjoituksia lähiaikoina. Niissä esittelen oman lookkini hääpäivältä, juhlapaikan, kaasojen kukkapannat, siskoni ihanan prinsessamekon sekä kerron ainakin sulhasen puheesta ja Bilebändi Highlightsin keikasta. Minulta saa myös toivoa postauksia, mikäli jotkut aiheet kiinnostavat erityisesti!

Mukavaa viikkoa kaikille!

Rakkaudella, Rea (Tallgren, iik!)

 

 

 

 

 

 

 

 

Tagged

175 vastausta

  3. Vau, teidän päivä kuulostaa superhauskalta! Tuo kysymyspurkkijuttu on huikea idea, ja mikä parasta se sai sulhasenkin välittömästi innostumaan. Kiitos, kun jaoit ja onnea teille! 🙂

    Vastaa

  4. Mies antaa itsestään charmantin kuvan, nainen jokseenkin täydellinen, mutta…nuo tatuoinnit..oih..kovin vaikea on ymmärtää miksi joku haluaa väkisin antaa itsestään ”white trash”-mielikuvan. Olkoon sellainen tai ei, nykymaailmassa jokainen ymmärtää tatuointien halvan mielikuvan. Mutta onnea parille ansaitsemansa puolen mitan verran, toivottavasti kemianne kantaa pidemmälle kuin nykymaailmassa on tapana, toivottavasti olette rakastuneita sieluihin ja sydämiin ettekä pelkkään ulkonäköön, vaikka tiedänkin että erostanne luetaan parin-kolmen vuoden sisään niin toivon että nautitte (ja opitte) ajastanne 🙂
    Ja jos olen kovasti väärässä niin palaan asiaan ja pyydän anteeksi tahdittomuuttani 🙂

    Vastaa

  80. Reading your article helped me a lot and I agree with you. But I still have some doubts, can you clarify for me? I’ll keep an eye out for your answers.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.