Neljät häät -ohjelman Suomen-versio alkaa piakkoin televisiossa. Ollessamme häämessuilla keväällä tulevan mieheni kanssa, yritettiin meitäkin kosiskella hakemaan mukaan ohjelmaan. Harvoin on ollut yhtä helppoa sanoa mihinkään ei, ja kerron nyt miksi.

Neljät häät -ohjelmaa markkinoidaan hauskana hyvänmielen ohjelmana, mielenkiintoisena realitynä. Oikeasti kyse on mahdollisuudesta tirkistellä ja arvostella muiden elämän suurimpia päiviä. Ja arvostelustahan ohjelmassa on kyse, eikä pelkästään kotisohvalla tapahtuvasta sellaisesta. Kyseessä on kisa, jossa muilta tarpeeksi pisteitä saanut palkitaan.

Ainakin jenkkiversiossa neljä morsianta vierailee vuoronperään toistensa häissä ja pisteyttää sitten niiden eri elementtejä kuten ruuan, juhlapaikan, morsiamen puvun ja yleisen tunnelmankin. Sarjan sääntöjä on toki voitu hioakin sen jälkeen, kun lakkasin ohjelmaa katsomasta, koska minulle tuli siitä aina paha mieli.

Minua saa kutsua herkäksi ja sitä olenkin. En kuitenkaan ymmärrä, mitä nautintoa kukaan saa siitä, että elämänsä tärkeimpänä ja yhtenä henkilökohtaisimmista päivistä mukana vieraiden joukossa on tuntematon joukko, joka suhtautuu kaikkeen kriittisesti, voittajalle palkkioksi luvatun häämatkan kiilto silmissään. Itselleni ajatus oli täysin poissuljettu, eikä asiaa tarvinnut miettiä hetkeäkään.

Muiden häiden arvostelu on helppo laji: mieltymyksiä on erilaisia, eikä suurien ja tunteellisen juhlien puristaminen kasaan aina onnistu jokaiselta aspektilta. Kaikille ei mene putkeen ohjelma, joillakin sukulaiset riitelevät ja toisaalla pääruoka on viileää. Itselleni on kuitenkin tärkeä tietää, että jokaikinen vieraamme pitää meistä niin paljon, etteivät pienet töyssyt tiellä saa aikaan sitä, että pöydissä pyöriteltäisiin silmiä tai supistaisiin paheksuvasti.

Voin ylpeänä sanoa, että meille luultavasti tulee jonkinlainen hääleikki (Mautonta! Mennyttä aikaa! Noloa! Myötähäpeää!) ja kenties morsiamenryöstökin (Kaikki edelliset kommentit olen kuullut siitäkin). Itse pidän hääleikeistä ja -ohjelmasta ja arvatkaa mitä? Sen muutaman tunnin ajan elämästään myös vieraamme saavat niitä kestää, ja toivottavasti naamat peruslukemilla. Tai ei! Vielä ennemmin tietenkin hymyssä suin, itsekin mielensä hääleikeistä muuttaneena.

Neljät häät on valtavan suosittu ohjelma, jolla riittää katsojia. Samoin on myös muiden hääohjelmien, kuten esimerkiksi Satuhäiden tai Häät sulhasen tapaan, laita. Ohjelmia toki kotisohvillaan seuraa myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät katso sarjaa arvostellakseen tai naureskellakseen. Silti tunne, jota kyseiset ohjelmat herättävät monissa katsojissa, on myötähäpeä tai jopa ylemmyydentunne. Tämä pätee suureen osaan hääsarjoista, ja se on todella valitettavaa.

Meidän häitämme ei siis tulla näkemään televisiossa. Niitä ei järjestä sulhanen, niiden mehevimpiä paloja kaiken kansan silmille ei leikkaa editoija. Häävieraidemme joukossa ei nähdä tuntemattomia morsiamia, joiden ainoa tehtävä on arvostella häitämme. Meidän vieraamme eivät pisteytä häitämme, sillä yhden elämän tärkeimmistä päivistä ei pitäisi olla kilpailu, vaan ainoastaan hauska ja koskettava hyvänmielen juhla.

Oliko teidän häissänne leikkejä? Osasivatko kaikki käyttäytyä? Jutellaan!

Rakkaudella, Rea