Ajatuksia: Miksi naimisiin?

Miksi me menemme naimisiin? Mikä muuttuu avioliitossa? Onko meillä tarvetta edes viettää hääpäivää?

No joo – ei tällaisia kysymyksiä olla ihan tuollaisenaan ääneen pohdiskeltu, mutta ovatpahan nuo mielessä pikaisesti käväisseet. Kun parisuhdetta ja yhteiseloa on takana jo vajaa 10 vuotta, tulee sitä pakonomaisesti ajatuksissaan sivuttua häähuuman funktiota, sekä sitä, miten hääpäivä sitten lopulta kuitenkaan muuttaa mitään. Olemme viihtyneet toistemme seurassa varsin mainiosti näin avioliiton ulkopuolellakin, joten mikä perusteena tällaiselle muutokselle? Miten yksittäinen tapahtumarikas päivä sitten merkittävästi vaikuttaisi normaaliin arkeen? Kenties näin sen toisaalta pitäisikin olla – ehkä minkään ei pitäisikään muuttua.

Naimisiin mennään varmaankin syystä jos toisesta. Uskonnolliset vakaumukset, juridiset perusteet, symboliset merkitykset, taloudelliset hyödykkeet, omaksuttu traditio…rakkaus? Kaikki varsin valideja ja todennäköisiä perusteita hääpäivän viettämiselle.

Varsin usein, tohtisin kuvitella, solmittu avioliitto sisältää myös ajatuksen isosta tai pienestä muutoksesta: ”Kun menemme naimisiin niin tapahtuu X”. Visualisoitu muutos voi olla konkreettinen ja hyvinkin arkinen tai ideologinen ja vaikuttavuudessaan symbolinen. Muutoksen toteutuminen voi puolestaan olla täysin oletettava ja realistinen tai utopistinen, haparoivan toiveajattelun tuotos.

Hääpäivä voi mielikuvissamme toimia käynnistyksenä totaalisen uudelle elämänvaiheelle. Avioliiton symboloimalle vakiintumiselle…juurtumiselle… perheenlisäykselle? Oli miten oli, hääpäivä nähdään monesti alkuna jollekin uudelle.

No mikäs tässä meidän sapluunassa, näin ennen varsinaista tapahtumaa tarkasteltuna, sitten muuttuu uudeksi? Minkä haluaisin horisontissa siintävän avioliiton sitten muuttavan?

En juuri minkään.

Juu – tylsä vastaus. Ärsyttävä vastaus. Lipevä, ehkäpä jopa tirauksen omahyväinen vastaus.

Mutta totta.

En näe tulevaa hääpäiväämme porttina kovinkaan uuteen arkeen vaan pikemminkin luonnollisena jatkumona jo sisäistämällemme arjelle. Arvostamani australialainen muusikko Tim Minchin laulaa kappaleessa ”You Grew on Me” siitä, kuinka toiselle ihmiselle ”altistuminen” yllättävästi kasvattaakin tahot yhteen. Elämäntyylit samankaltaistuvat, tavoitteet yhtenäistyvät ja mielipiteet sekä näkemykset yhdenmukaistuvat. Näinhän tässä on jo varmaan käynytkin. Ei tässä vielä ihan paita ja peppu –pariskunta olla, mutta koen merkittävimpien muutosten olevan jo takanapäin. Kyllä ennakoimattomia muutoksia tulee varmasti vastaisuudessakin, mutta koen jo läpikäymämme polun kasvattaneen meidät yhteen niin, että reagoimme näihin vääjäämättä kohtaamiimme muutoksiin samankaltaisella mentaliteetilla ja ajatusmaailmalla.

Me menemme naimisiin siis näin yleisellä tasolla kahdesta syystä: juhlistaaksemme pitkäkestoista yhteistä taivaltamme sekä ”laminoidaksemme” tämän taipaleen säilyvyyden myös tulevaisuudessa. Polku on toivottavasti vielä pitkä, ja läpikäymämme huolellinen valmistautuminen varmistanee sen, ettei se pituudestaan huolimatta ole millään mittapuulla raskas.

Tällaisia ajatuksia näin tällä kertaa. Mennään naimisiin!

– Filosofi

Tagged

30 vastausta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.