Luin amerikkalaisesta lifestyle-lehdestä mitä kaikkea kaason tehtäviin kuuluu. Kaason esimerkiksi pitäisi koko päivän ajan pitää langat käsissään, katsoa, että kaikki onnistuu ja tapahtuu ajallaan sekä auttaa morsianta koordinoimaan kaikkea – tai vielä parempi jos morsiamen ei tarvitse käestää mihinkään, koska kaaso on niin tehokas. Lehdessä kerrottiin, että kaason tulisi pitää morsiamen samppanjalasi täynnä koko päivän ajan, auttaa häntä käymään vessassa ison mekkonsa kanssa, ja valvoa hänen kanssaan niin pitkään kuin juhlapäivän väsyttämä morsian juhlia jaksaa.

Minun kaasoni ei tule tekemään näistä asioista mitään. Itse asiassa hän ei oikein osaa edes kulkea bussilla yksin, saati sitten koordinoida kokonaisia juhlia. Silti minun ei tarvinnut miettiä hetkeäkään, kenet kaasoksi valitsen.

Minun kaasoni on luultavasti hyvin erilainen kuin sinun. Hän tarvitsee apua aika moneen asiaan, eikä esimerkiksi osaa kelloa tai ymmärrä raha-asioita. Minun kaasoni ei voi asua täysin itsenäisesti, eikä matkustaa yksin esimerkiksi junalla, koska voisi jäädä väärällä asemalla pois.

Miksi sitten valitsin juuri hänet kaasokseni? Koska itse ajattelen, että kaason tehtävä on kunniatehtävä. Että sen ihmisen, joka seisoo toisella puolellani alttarilla, täytyy olla juuri se, joka on minulle kaikista tärkein ja rakkain mieheni lisäksi. Siksi kaason valitseminen oli todella helppoa.

Minun kaasoni on kehitysvammainen. Hän on minun siskoni. Hän on upea nuori nainen ja juuri hänen vinot tähtisilmänsä haluan nähdä ensimmäisenä aamulla, kun alamme valmistautua elämäni hienoimpaan päivään. Juuri hänen pehmeän kätensä haluan pitävän omastani kiinni, kun matkustamme juhlapaikalle ja minua jännittää. Sillä vaikka hän ei välttämättä osaa kelloa, ei kukaan osaa olla minun kanssani kuten hän. Ei kukaan osaa rauhoittaa minua samalla tavalla. Ei kukaan saa minua nauramaan ja liikuttumaan kuten hän.

Muistan aina, mitä siskoni teki, kun olimme nuorempia ja sydämeni oli särkynyt. Siskoni otti minut pehmeään halaukseensa, silitti kyynelten kastelemaa poskeani ja kuiskasi korvaani pehmeästi ärräänsä suhauttaen: ”Sinulla on aina minut, koska minä olen aina rinnallasi. Niin siskot tekevät”.

Hän on pitänyt lupauksensa. Voin siis onnellisena sanoa, että alttarilla kanssani seisoo kaksi ihmistä, joista kumpikaan ei ole lähtenyt luotani tai pettänyt luottamustani ikinä.

  Millä perusteella sinä valitsit kaasosi ja oliko valinta vaikea?

Ihanaa viikkoa kaikille!

Rakkaudella, Rea