Osallistuin lapsena useampana kesänä Heurekan järjestämälle lasten ja nuorten tiedeleirille. Noin viikon mittaisilla leireillä me nuoret leiriläiset koimme niin perinteiset Heurekan aktiviteetit (rottakoripallot, erinäiset Verne-näytökset jne.) kuin leirikohtaiset, kesästä toiseen vaihtuvat näyttelyt.

Eräänä kesänä tällaisena vaihtuvana sisältönä oli elokuva- ja televisioviihde. Leirin aikana mm. käsikirjoitimme ja kuvasimme omat mainoksemme, joita sitten pyöritettiin kesän ajan yleisillä näyttelyalueilla. Keskeisimpänä mieleeni on kuitenkin painunut näyttely, jonka tarkoituksena oli havainnollistaa musiikin vaikutuksia liikkuvan kuvan merkityksiin. Näyttelyssä oli lyhyehkö elokuvapätkä, jonka musiikkia oli mahdollista vaihtaa nappeja painamalla. Riippuen musiikista, sai pätkä joko jännittävän, kauhua enteilevän tai jopa romanttisen yleisilmeen. Kohtauksessa esiintyneen miehen holtiton juoksu yhdistettynä otoksiin naisesta istumassa kaikessa rauhassa kotonaan sai hyvin erilaisen merkityksen riippuen yksioikoisesti siitä, mitä musiikkia kohtauksen taustalla soitettiin.

Tämä kaikki oli jo tuolloin minulle valtaisan kiinnostavaa.

Nyt noin 20 vuotta myöhemmin, musiikkitiedettä sekä elokuva- ja televisiotutkimusta opiskelleena ja musiikin merkityksiä videopelikokemuksessa gradussaan tutkineena filosofian maisterina, olen tilanteessa, jossa harteilleni on asetettu tulevan hääpäivämme musiikin määritteleminen. Niin kirkossa kajahtavat kappaleet kuin pippaloiden pilipalit tulevat siis olemaan allekirjoittaneen käsialaa. Minkä merkityksen haluan siis hääpäiväämme istuttaa? Minkä lopullisen viestinnällisen sisällön haluan hääpäiväämme musiikkivalinnoillani kiteyttää? Mitäs musiikkia laitetaan?

Lähretäänpäs liikkeelle siitä kaikkein pyhimmästä, kirkosta.

Kirkon kenties keskeisimmät musiikkiosuudet ovat – omasta mielestäni – seremonian alussa ja lopussa. Puhutaan häämarsseista. Perinteistä Ruususta tai Wagnerin Häämarssia ei todennäköisesti meidän vihkitilaisuudessa soiteta, sillä tällä hetkellä tarkoituksenamme on kaapata kappaleet elokuvamaailman puolelta. Ei, häissämme ei soi Star Wars, Indiana Jones tai Twilight-teema, vaan näillä näkymin olemme päätymässä hieman tuntemattomampaan, mutta silti meille kohtuullisen merkitysrikkaaseen musiikkimateriaaliin. Tohtisin jopa olettaa, ettei suurin osa häävieraista tule tiedostamaan musiikin alkuperäistä kontekstia.

Mikäli kaikki sujuu suunnitelmiemme mukaisesti, tulemme kirkkomusiikin kohdalla hyödyntämään pitkäaikaisen ystäväni ja nykyisen kanttorin palveluita. Tarkoituksena nimittäin olisi, että nimenomaan hän vastaisi vihkitilaisuutemme alkutahdeista. Olisi valtavan hienoa, jos saisimme tutun henkilön, ystävän, korkkaamaan juhlallisuudet yhdessä valitsemallamme kappaleella.

No entäs sitten se ns. bilemusiikki?

Ainakin itselle tuntuu silltä, että hääjuhlissa musiikille löytyy monen monta vaihtoehtoa ja kombinaatiota. On livebändiä, a cappella –laulua, karaokesettiä, DJ-artistia jne. Tärkeintä musiikin valinnassa lienee kaiketi se, että valittu musiikki sopii parhaalla mahdollisella tavalla hääparin tahtotilan mukaiseen atmosfääriin. Jos tarkoitus on pönöttää, sopii ratkaisuksi Vivaldin Neljä Vuodenaikaa, kun taas menevämmän bilemenon käynnistää bassojytinällä vahvistettu Uptown Funk.

Koska meillä juhlia vietetään ravintolamiljöössä, olen päätynyt musiikissa preferoimaan valmiita soittolistoja ja suurimmalta osin nimenomaan illallishenkeen sopivaa taustamusiikkia. Tylsääkö? Ehkei kuitenkaan…

Mielikuvissani siintää leppoisan rento jazz, joka ”virittää” tilamme ja juhlamme oikealla, hempeällä, lämpimällä sekä soljuvan rennolla fiiliksellä. Mitään vuosisadan railakkaimpia karkeloita ei tässä ollakaan työstämässä, vaan rentoa ja rattoisaa illallisjuhlaa.

Esimerkkejä biisilistan potentiaalisesta sisällöstä ovat vaikkapa:

You Do Something to Me – Cole Porter

I Got It Bad – Oscar Peterson

If I Had You – Etta Jones

Tällaisen taustamusiikin ohella on luonnollisesti häävalssi sekä myöhemmin…paljon paljon myöhemmin illasta soitettava menevämpi tanssi-/bilemusiikki 🙂 Musiikki tulee häissämme, kuten myös edellä mainitussa Heurekan havainnollistuksessa, virittämään kokonaisuuden tahtotilan mukaisin emootioin. Maittava ruoka, punaviini, rönsyilevä keskustelu, lämpö, soljuvan kevyt musiikki… siitä on tahtomamme tunnelma tehty.

Särähtääkös tällainen kokonaisvaltainen Spotifyn hyödyntäminen omaan korvaasi? Kaipaisitko häissä live-musiikkia tai kenties karaokea? Olisi antoisaa kuulla näkemyksiä myös ruudun siltä puolen.

– Filosofi