”Perutaan häät, mä en enää jaksa!”

Seuraa rehellisin kirjoitukseni ikinä. En enää tiedä, haluaisinko järjestää koko häitä.

Ei, parisuhteessani ei ole mitään vikaa – päinvastoin. Olen onnellisempi puolisoni kanssa kuin kenties koskaan aikaisemmin. En epäröi hetkeäkään, ettenkö haluaisi hänestä aviomiestä ja ettenkö haluaisi viettää loppuelämääni hänen kanssaan. Mutta voihan saakutti sentään, ne häät!

Kun aloimme suunnitella häitä, olin todella innoissani ja täynnä ideoita ja suunnitelmia. Osa suunnitelmista muuttui matkan varrella omasta halusta, osa budjetin takia. Suurimpiin linjanvetoihin olen ollut tyytyväinen; juhlapaikka on ihana, saimme vihkiajan kauniista kirkosta ja lisäksi morsiuspukuni valmistaa yksi Suomen taitavimmista tekijöistä.

Mutta sitten tämä kaikki muu. Kaikenlainen ilo ja innostus suunnittelusta on kadonnut. Stressaamme hääbändistä, stressaamme budjetista, stressaamme kutsuvieraista, stressaamme kyydeistä hääpaikalle, stressaamme juomien määrästä, stressaamme painonpudotuksesta – stressiä, stressiä, stressiä. Ensin nauratti, nyt ei enää.

Olen sanonut puolisolleni nyt jo pariin otteeseen, että jos saisin päättää uudestaan, emme järjestäisi tällaisia häitä. Menisimme naimisiin kirkossa vain läheisten läsnäollessa ja järjestäisimme baarissa bileet ystäville. Ei tarvitsisi miettiä kyydityksiä, ei tarvitsisi potea huonoa omaatuntoa siitä, että vieraista leijonanosa joutuu ottamaan itselleen hotellin häiden ajaksi, ei tarvitsisi laskea pennejä morsiusneitojen mekkoihin ja miettiä, että luultavasti en pysty heille samanlaisia mekkoja hankkimaan. Ei tarvitsisi miettiä, onko varaa kutsua kaikki, ketkä paikalle haluaisi.

Omaan mielentilaani vaikuttaa vahvasti ainoan siskoni sairaus, joka on vienyt hänet sairaalaan kuukausittain jo viime keväästä lähtien. Siskoni on myös kaasoni, emmekä ole päässeet esimerkiksi etsimään hänelle mekkoa koska hän on jatkuvasti liian heikossa kunnossa. Huoli siskosta jäytää koko ajan pinnan alla, ja häiden suunnittelu tuntuu täysin yhdentekevältä.

Maailman rakkain, kehitysvammainen siskoni on myös kaasoni.

Rahanmeno on hirvittänyt jo aikaisemmin ja kävinkin syksyllä pitkän keskustelun vanhempieni kanssa siitä, kuinka minua oksettaa se, kuinka paljon rahaa he ovat häihimme laittaneet. Vanhempani ovat tehneet sen omasta tahdostaan ja perustelivat, että odottavat kovasti tätä ainutkertaista juhlaa. En voi mitään sille, että minusta tuntuu silti siltä kuin olisin pahemman luokan kuppaaja ja hyväksikäyttäjä. Rauhoituin vähän vasta, kun vanhempani pyynnöstäni lupasivat, että kaikki häihin käytetty raha otetaan jonain päivänä pois perinnöstäni – ja siskoni puolestaan saa sen verran enemmän.

Mikä siis neuvoksi? Varauksia on tehty, yksi morsiusneidoistani on miehineen ottanut jo lennot Suomeen ja takaisin häidemme takia, mekko on jo melkein maksettu, hääpaikastakin suuri osa. Jos häät peruttaisiin nyt, olisi tuo raha mennyt täysin hukkaan. Ja silti takaraivossa kuiskailee, että halvemmaksi ja helpommaksi tulisi tässä vaiheessa viheltää peli poikki. ”Cut your losses and move on”, kuten konkurssin tehneet amerikkalaiset ohjeistavat. Että voikin olla tympeä fiilis elämäni onnellisimman päivän suunnittelusta!

Puhuin aiheesta viimeksi eilen puolisoni kanssa. Hän oli surullinen ja sanoi, että jos miettii asiaa rahanmenon kannalta, ei ikinä ole sopiva aika järjestää häitä. Hän myös sanoi, että haluaa edelleen kokea kanssani sen päivän, kun kaikki ystävämme ja läheisemme ovat läsnä ja juhlimassa rakkauttamme. Ja tottahan se on. Kun ajattelen varsinaista hääpäivää, mietin itseni uniikkiin mekkooni, pieneen samppanjahiprakkaan ja ystävieni ympäröimänä, nousee huulilleni hymy. Kun vielä kuvittelen puolisoni – silloin jo aviomieheni – lämpimän käden pitämään omastani kiinni, muuttuu mieli taas hetkeksi valoisammaksi ja ajattelen, että ehkä tämä tästä kuitenkin. Kerranhan täällä vaan eletään.

Miten te lähtisitte purkamaan tällaista hääapatiaa? Kaikki neuvot otan kiitollisena vastaan!

Rakkaudella, Rea

 

 

 

 

 

 

122 vastausta

  1. Oon seurannut sun häämatkaa ja koitan nyt kovasti keksiä jotain fiksua sanottavaa… Ensinnäkin, tuntuu että sulla tosiaan on arvot ja sydän on paikoillaan.

    Läheisen sairaus muuttaa kyllä mittasuhteet aina. Voimia sinne! Läheiset rakkaat on tärkeämpiä kuin mikään maallinen. Juhlat tai velvollisuudet tai raha.

    Rahastressi on silti todellista ja ahdistavaa. Mutta olen täydellisen varma että olet ympäröinyt itsesi sellaisilla ihmisillä jotka ymmärtävät ja tukevat teitä häissänne kaikin tavoin. Jotkut ehkä taloudellisesti, toiset jotenkin muuten. Pääasia, että he tulevat juhlimaan teidän rakkautta. He haluavat nähdä teidät. Onnellisina. Kaikki muu on plussaa ja ekstraa.

    Uskon että läheiset kannustavat teitä häihin, koska ne on lopulta varmasti kaiken sen arvoista, korvaamaton muisto. Mutta tärkeää että teette sen teidännäköisesti. Ikimuistoista on varmasti myös karata naimisiin. Tai pitää hääbileet baarissa. Tai sitten perinteisemmät hääjuhlat. Pääasia, että saatte olla yhdessä.

    Konkreettisia vinkkejä:
    Tee lista ihan jokaikisestä stressaavasta asiasta vaikka se olisi ihan mini ja laita viereen mahdollisimman tarkka summa jos budjetti on se joka stressaa.

    Ota KAIKKI apu vastaan. Yleensä ihmiset kokevat olevansa tärkeitä kun saavat auttaa. Ihan pienimmätkin jutut sun listalta pois helpottaa.

    Priorisoi vain itsellesi tärkeät asiat. Keskity esim. top 3 tärkeimpien asioitten onnistumiseen ja hoitamiseen. Teillä on jo katto pään päälle ja sulle vaatetta päälle, sanoisin et paljon on jo hoidettu.

    On rohkeaa puhua myös näistä tuntemuksista ja uskon 1000% ihmisten ymmärtäväisyyteen ja hyväntahtoisuuteen ja mitä ratkaisuja ikinä teetkään, niin kaikille on tärkeintä teidän onnellisuus ja teidän ja lähimmäisten terveys.

    Vastaa

  2. Kirjoitus olisi voinut olla kuin omasta näppäimistöstäni (poislukien siskosi sairaus, jollaista taakkaa minulla ei ole kannettavana). Omat häät lähestyy hurjaa vauhtia ja aina välillä jäytää mielen perukoilla tunne siitä, että en ehdi tehdä riittävästi ja rahat loppuu.

    Uskon pystyväni tunnistamaan myös tuon tunteen, ettei häillä ole mitään merkitystä kun siskosi on vakavasti sairas. Se antaa sellaisen perspektiivin elämälle, että tavallaanhan millään muulla ei ole väliä kuin rakkaiden kanssa vietetyllä ajalla. Ihanaa, että siskosi on myös kaasosi ja toivon sydämestäni, että hän tulee aikanaan nauttimaan juhlista täysillä teidän kanssa!

    Kommenttini pointti taisi olla se, että halusin vain kertoa ettet ole yksin ajatustesi kanssa. Jonkinlainen häämasennus varmaan iskee kaikille, mutta sulla on ymmärrettävästi aika paljon isompi syy siellä taustalla. Rahajuttuihin voisin ehkä vielä kommentoida sen, että me päätettiin jättää KAIKKI ylimääräinen pois. Panostetaan vain niihin asioihin, jotka on meille tärkeitä (ruoka, musiikki, juhlapaikka ja minimalistiset koristelut) ja pihistetään muualla. Ne asiat, joita ei ehdi tai ei pysty budjetin takia tekemään, saavat jäädä tekemättä eikä niistä kannata potea minkäänlaista stressiä.

    Tsemppiä, teille tulee varmasti ihanat häät <3

    Vastaa

  4. Omat häät viime syksynä viettäneenä sanoisin, että teillä on vielä hyvin aikaa karsia kuluja ja saada silti upeat häät aikaan. Ruoka ja juoma on isoimmat kulujen aiheuttajat, joten onko mahdollista yksinkertaistaa menua, yksinkertaistaa juomia, vaihtaa mahdollinen hääbändi DJ:ihin (saa aikaan varmasti ihan yhtä hyvät bileet kuin bändi).

    Lisäksi pohtisin sitä, kuinka paljon tarvitsee häävieraille tarjota? Onko kyydit tarjottava vai riittäisikö kyyti vaan toiseen suuntaan? Onko kaasoille ja bestmaineille tarjottava vaatteet majoituksineen vai riittääkö vähempi?

    Mikäli kutsut eivät ole vielä lähteneet, niin voiko vierasmäärää karsia? Me tehtiin esimerkiksi niin, että kutsuttiin sukulaisista vaan ne keiden kanssa ollaan oikeasti useasti tekemisissä (isovanhemmat, kummit, kummilapset, pari serkkua), eikä kukaan loukkaantunut tästä. Ystäväpiiristä ne keiden kanssa ollaan eniten tekemisissä, eikä tästäkään tullut ainakaan meidän korviin mitään loukkaantuneita puheita. Häissä meillä oli vieraita silti 70.

    Kukka-asetelmia ei tarvitse tilata valmiina floristilta, vaan pöytäkukat saa tehtyä itse esim. neilikoista ja eucalyptuksesta jne 🙂

    Vaikka olen samaa mieltä siinä ”että kerranhan tässä eletään” ja rahaa saa silti menemään häihin sievoisen summan, ei musta tarvitse kuitenkaan maksaa itseään kipeäksi tai hankkia asiasta turhaa stressiä.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.