Jokaiset häät ovat ainutlaatuiset. Jokainen häätapahtuma saavuttaa lopullisen muotonsa vihittävän pariskunnan mielikuvien sekä toiveiden muovaamana. Liiton osalliset rakentavat kanssakäymisellään kompromissin toivotusta vihkitilaisuuden sekä mahdollisten juhlallisuuksien olemuksesta. Tämän ilmiselvän inspiraatiolähteen lisäksi, hääseremonian olemukseen vaikuttaa kuitenkin myös laajempi ihmisverkosto – niin ystävien, perheenjäsenten kuin myös hääparille täysin tuntemattomien henkilöiden käsitykset määrittelevät kenties yllättävänkin suurilta osin sen, mistä elementeistä hääjuhlallisuudet parin varsinaisena juhlapäivänä lopulta koostuvat.

Mistä lähtökohdista sinä lähtisit rakentamaan häitäsi? Mitä yksityiskohtia osaat nyt tätä lukiessasi jo liittää omiin häihisi? Löytyykö näkymästä kirkkoa vai maistraattia, mansikka- vai kinuskikakkua, hidasta häävalssia vaiko mukaansatempaavaa diskobiittiä? Tämänkaltaisia kysymyksiä omalla kohdalla pohtiessani, ohjauduin siihen loppupäätelmään, että ideaalitilanteessa häämme tulisivat luonteeltaan sijaitsemaan ns. vanhan ja uuden risteyspisteessä – tradition ja omaleimaisuuden tasapainossa. Täyttäessäni ajatukseni niistä kuvista, jotka liitän nimenomaan perinteisiin häihin, huomaan nostavani tietoisuuteeni assosiaatioita kuten kirkkovihkimisen, häämarssin, sormukset, morsiamen isän/bestmanin puheen, kimpun heiton, morsiamen ryöstön yms. Kun sitten taas käännän ajatukseni persoonallisiin rakennuspalikoihin, koostuvat nämä seikoista kuten ei-kirkollinen ulkovihkiminen, hääparin koreografioitu tanssiesitys, ravintolaillallinen jne.

Jokainen hääpari joutunee keskusteluissaan käymään läpi, mitä traditionaalisia osioita ja mitä persoonallisia tekijöitä he haluavat omassa ainutlaatuisessa hääjuhlassaan hyödyntää. Olen vakaasti siinä uskomuksessa, että tässä tulisi nimenomaan löytää balanssi vanhan ja uuden välillä. Ilman uutta, tilaisuus ei onnistu saavuttamaan omintakeista, hääparin persoonallisuutta hyväilevää olemusta, kun taas pelkästään uuteen turvautuen tilaisuus ei ole kykeneväinen sitomaan itseään laajempaan, kollektiiviseen hääseremonian mielikuvien maisemaan.

Nyt kun suuntaus kohti (kultaista) keskitietä on koordinoitu, on aika lähteä etsimään niitä ratkaisuja, joilla tämä suunta on mahdollista säilyttää.

– Filosofi