Huh, onpa jännittävää! Vaikka olen kirjoittanut työkseni jo useamman vuoden ajan, on ensimmäisessä blogipostauksessa jotain samaa kuin uudessa työpaikassa aloittamisessa – ”toivottavasti ihmiset pitävät minusta” -ajatus pyörii päässä!

Olen 31-vuotias radiojuontaja Rea, ja asun Helsingissä 35-vuotiaan insinöörikihlattuni ja koirani kanssa. Työni on todella mielenkiintoista ja usein jännittävääkin, ja ehkä siksi olen siviilissä melkoinen kotihiiri. Netflixin lisäksi harrastuksiini kuuluu raivojuoksu (sana, joka summaa sen, kuinka paljon inhoan kyseistä lajia) sekä potkunyrkkeilyä. Eih, älkää hetkeäkään luulko, että olen sporttinen vaan koska minulla on kaksi urheiluharrastusta – liikun ainostaan, koska rakastan herkkuja ja yritän pysyä suunnilleen sen kokoisena, että mahdun vaatteisiini!

Tapasin mieheni perinteiseen tapaan Tinderissä (tajusin muuten juuri, että tämä on lause, jota meidän sukupolvemme voi oikeasti myöhemmin käyttää!) vuonna 2015, mutta en ”päästänyt häntä siellä jatkoon”. Tästä hän jaksaa muistuttaa minua luultavasti loppuelämäni ajan. Mieheni oli sinnikäs ja aloitti keskustelun Instagramissa, jossa olin myös harvinaisen vaikeasti tavoiteltava seuraavat kolme kuukautta. Vastahakoisuuteni ei suinkaan johtunut ylenkatseesta vaan siitä, että olin särkenyt sydämeni jo liian monta kertaa, enkä olisi millään uskaltanut antaa kenellekään uutta mahdollisuutta särkeä sitä. Lopulta, monien keskustelujen rohkaisemana, päätin tavata Samun.

Ensimmäiset treffimme kestivät 20 minuuttia, jonka jälkeen Samun piti lähteä koripallopeliin. Toiset treffit sovittiin heti seuraavalle päivälle ja ne kestivät useamman tunnin. Seurustelusta sovittiin jo muutaman hassun viikon päästä, koska molemmille kävi nopeasti selväksi, että muita ei enää kuvioihin haluttu.

Muutimme yhteen melko pian tapaamisen jälkeen ja suhteellisen nopeasti aloin myös kysellä sormuksen perään. Miehelläni oli tapana sanoa, että hän kosisi aikaisintaan viiden vuoden seurustelun jälkeen, mikä harmitti minua. Rehellisesti sanottuna meillä ehti olla aiheesta pari isoa riitaakin ennen varsinaista kosintaa. Minä en ymmärtänyt, miksi mies ei voinut kosia, jos tiesi haluavansa kanssani naimisiin, mies taas ei ymmärtänyt mikä hoppu asialla oli, jos olo muutenkin tuntui varmalta. Vihdoin ymmärsin lopettaa painostamisen – ja aika pian sen jälkeen mies jo polvistuikin. Kerron kosinnasta lisää myöhemmin – kyseessä oli ihanan intiimi, meidän näköisemme hetki, mutta koska en ollut osannut aavistaa tulevaa alkuunkaan, näytän kosintavideolla ja kuvissa täysin urpolta – tästä luvassa myöhemmin pari kuvakaappausta nolostumisen uhallakin!

Kihlauduimme siis joulukuussa 2017 ja hääsuunnitelmat aloitettiin lähes heti. Myös ajatus blogin kirjoittamisesta kävi selväksi heti, koska olen aikaisemmin työskennellyt uutispäällikkönä ja ikävöin kirjoittamista. Hääajankohtakin on jo päätetty ja häitämme tanssitaan lauantaina 24.8.2019.

Yritän tehdä blogiin mahdollisimman mielenkiintoista sekä hyödyllistä sisältöä teitä tulevia kanssamorsioita ajatellen! Tervetuloa mukaan seuraamaan meidän matkaamme kohti alttaria!

Rakkaudella, Rea (ja Samu)