Olen pienestä pitäen elänyt siinä ajatuksessa, että sitten kun menen isona naimisiin, tulee minulle mieheni sukunimi. Noo, se oli yhtä varma ajatus kuin se että ”sitten kun olen 25-vuotias, niin olen naimisissa ja minulla on ainakin kaksi lasta”. Noo, nämä on näitä lapsuuden harha-ajatelmia.. 😀 En olisi uskonut, että ajatus sukunimen vaihdosta voi kuitenkin aiheuttaa jonkinlaisen kriiseilyn? Kun menimme kihloihin 1,5 vuotta sitten, tajusin että nyt sukunimenvaihdos on tullut melko ajankohtaiseksi ajatukseksi, ja sain kehitettyä siitä jonkinlaisen identiteettikriisin itselleni. 1,5 vuotta on mennyt asiaa pohtiessa, välillä olen ollut varma siitä että otan miehen sukunimen, ja välillä taas ollaan leikitelty ajatuksella että mies ottaisikin minun sukunimeni. Kumpikaan ei kuitenkaan tuntunut oikealta ratkaisulta. Haluamme kuitenkin ehdottomasti yhteisen sukunimen, ja yhdistelmä sukunimi taas jätettiin heti pois vaihtoehdoista. Varsinkin jos meille joskus lapsia suodaan, niin tahdomme että meillä on perheenä yksi yhteinen sukunimi. Ollaan pohdittu molempien sukunimien yhdistämistä, ja jopa kokonaan uuden keksimistä. 😀

Jouluaattona kävimme perheeni kanssa ätini isovanhempien haudalla, ja siinä kynttilää sytyttäessä kun katselin kaunista hautakiveä, kiinnitin huomioni siihen ensimmäistä kertaa aivan uudella tavalla. Lukeeko tuossa meidän tuleva sukunimi? Pelkkä ajatus toi kylmiä väreitä, ja todellakin hyvällä tavalla vaikka sillä hetkellä hautausmaalla seisottiinkin.

Otettiin asia puheeksi myöhemmin uudestaan ja jotenkin tuo lyhyt ja ytimekäs sukunimi sai meidät molemmat hymyilemään. Se se on! Halusin vielä mielipiteen asiasta äidiltäni sekä isoäidiltäni, ja heidän molempien erittäin iloinen reaktio sai viimein pisteen iin päälle, ja nyt meillä on uusi sukunimi odottamassa käyttöönottoa! Samaan aikaan niin innostavaa, mutta kuitenkin vähän jännittävää! En kuitenkaan malttaisi odottaa tuon sukunimen käyttöönottoa, sillä se symboloi meitä aivan uudella tavalla, ja elämässämme avautuu sen myötä aivan uusi luku.

 

Nyt olenkin yrittänyt selvitellä hieman sukunimenmuutos -prosessia, miten se tapahtuu ja miten kauan siinä kestää? Varsinkin kun kyseessä on molemmille uusi sukunimi.

Nimenmuutos tehdään joko ilmoitus- tai hakemusmenettelyllä kotikunnan maistraattiin. Soitin eilen maistraattiin kyselläkseni hieman lisää asiasta, ja minun tulee nyt siis ensin hakea tätä sukunimeä itselleni, ja sen jälkeen mies saa ottaa sen naimisiin mentyämme. Minun pitää kuitenkin pystyä todistamaan että tuo kyseinen sukunimi kulkee suvussani, joten tätä varten minun täytyy hakea seurakunnalta todistusta äitini vanhemmista, jossa sukunimi on mainittu.

Uuden sukunimen myötä meidän tulee uusia mm. passimme, kaikenlaiset kortit kelakortista ajokorttiin ja maksukortteihin.

Hain myös Maistraatin sivuilta vähän infoa nimen muuttamisen hinnoista:

• Hakemus etunimen muuttamiseksi 101 €
• Hakemus sukunimen muuttamiseksi 101  €
• Hakemus sukunimen muuttamiseksi, kun hakemuksesta on nimilain mukaan tiedotettava virallisessa lehdessä 179 €
• Nimenmuutosilmoituksen rekisteröinti nimilain 8 a, 9 tai 32 c §:n perusteella 25 €

 

Vielä nimi-asiasta muihin hääjuttuihin, mun viikonloppu sujui erittäin hää-painoisesti, sillä lauantaina kokoonnuttiin Mennään naimisiin -lehden päätoimittajan Paulan, sekä muiden hääbloggaajien kanssa Helsingissä ja höpöteltiin kaikenlaisia hääjuttuja hyvän ruuan ja seuran parissa! Sunnuntaina taas otettiin tulevan sulhasen kanssa kunnon ensimmäinen hää-palaveri, ja vietettiinkin koko päivä meidän hääsivustoa rakentaessa. Saatiin myös aikaiseksi kutsujen tekstiosuuden luonnostelu sekä muutaman mahtavan hääkoristeen tilaus tehtyä – niistä lisää myöhemmin! 🙂

Sain myös ihanan Häitä päin -kirjan, jonka ääressä mun on tarkoitus rentoutua tämä ilta! 🙂