Nyt alkaa viiimeinen viikko neiteinä. Eilen illalla kun Karo askarteli vanhoista kirjansivuista paperipusseja heitettävää kauraa varten ja mä tein menu- ja ohjelmalehtisiä, Karo kysyi, mitä me tehdään sitten häiden jälkeen. Häiden valmisteluun liittyvät askartelut ovat täyttäneet vapaa-ajan, ja se on ollut kivaa. Häiden jälkeen tulee varmasti tyhjä olo, ja on ehkä aloitettava joku käsityöharrastus.

Kolme kuukautta sitten mainitsin, että olimme varanneet vihkijän. Tällä viikolla tapasimme hänet vihdoin. Hän vaikutti oikein mukavalta ja rennolta, ja tuntui hyvältä, että juuri hän tulee vihkimään meidät. Hän onkin niitä harvoja ns. ulkopuolisia, jotka häihimme tulevat. Valokuvaajat ja esiintyjätkin ovat kavereitani, ja juhlapaikan henkilökuntakin alkaa tuntua jo tutulta, kun heitä on nähnyt viimeisen vuoden aikana niin monta kertaa.

Kumpikaan meistä ei ole koskaan ollut seuraamassa siviilivihkimistä, mutta olimme etukäteen vähän katselleet vihkikaavaa maistraatin sivuilta. Se on hyvin lyhyt ja ytimekäs, eikä siihen mene montaa minuuttia. Voi tuntua vähän hölmöltä maksaa lähemmäs 300 euroa siitä, että vihkijä tulee paikalle alle 15 minuutin takia, mutta jotenkin tuntui, että vihkimisen jakaminen juhlapaikalla kaikkien vieraiden kesken on tärkeä osa häitämme ja luonteva aloitus juhlille.

 

(1. Morsiusparin tai morsiamen sisääntulo musiikin soidessa)

2. Tervetulotoivotus ja lyhyt johdanto

(3. Lauluesitys, runo, puhe, kirjallisuuskatkelma tms.)

4. Vihkikaava

 

Maistraatin sivuilla oleva vihkikaava menee näin:

”Avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen siihen kuuluvien yhteiseksi parhaaksi ja yhteiskunnan säilymiseksi. Avioliitto on tarkoitettu pysyväksi, jotta perheen jäsenet voisivat yhdessä luoda onnellisen kodin.”

”Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä [vihittävän nimi]: Tahdotteko ottaa tämän [vihittävän nimi] aviopuolisoksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?”
(Vastaus: Tahdon.)

”Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä [vihittävän nimi]: Tahdotteko ottaa tämän [vihittävän nimi] aviopuolisoksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?”
(Vastaus: Tahdon.)

”Vastattuanne näin kumpikin kohdaltanne myöntävästi Teille tehtyyn kysymykseen, totean Teidät aviopuolisoiksi.”

 

(5. Symboliikkaa: sormusseremonia, suudelma tms.)

(6. Vihkiparin omat sanat esimerkiksi lupausten muodossa, esim. sormusvalat.)

 

”Ottakaa liittonne merkiksi sormus puolisoltanne.” (Tämä lause jätetään pois, jos sormusta ei anneta.)

 

7. Loppusanat vihkikaavasta.

 

”Teidät on nyt vihitty avioliittoon. Puolisoina olette keskenänne yhdenvertaiset. Osoittakaa avioliitossa toinen toisillenne rakkautta ja keskinäistä luottamusta sekä toimikaa yhdessä perheen hyväksi.”

 

(8. Vihkipari siirtyy onniteltavaksi musiikin soidessa.)

9. Vihkitodistus luovutetaan hääparille.

 

Vihkikaavaa on voitu hieman muokata vihkijäkohtaisesti, ja vihkitilaisuuteen voidaan lisätä runoja, puheita tai musiikkiesityksiä parin toiveiden mukaan. Lopuksi vihkijä antaa vihkitodistukset.

Suurin ero kirkkovihkimiseen verrattuna, pakollisten psalmien ja virsien lisäksi, on tunnelma. Kirkkovihkiminen on juhlava ja virallinen, kun taas siviilivihkiminen tuntuu minusta intiimimmältä ja henkilökohtaisemmalta. Toki kirkkovihkiminenkin voi olla todella henkilökohtainen, jos hääpari on uskonnollinen ja heillä on omat lempivirret ja -psalmit ja tuntevat papin, mutta meidän kohdalla ei niin ole. Siviilivihkimisessä suudelman jälkeen suosionosoitusten kanssa ei tarvitse vitkastella, vaan saa antaa raikuvat aplodit ja onnentoivotukset.