Hikoilua, toivottomuutta ja paria henkistä romahdusta myöhemmin puku on nyt valittu. Tai no, valittu ja valittu – mutta sen luonnokset on nyt piirretty valmiiksi. Päädyin teetättämään puvun itselleni saadakseni juuri sellaisen puvun, jonka haluan. Ja voi että siitä tuleekin erilainen kuin mitä alunperin olin ajatellut!
Olen aiemmin pähkäillyt niin hihojen kuin puvun mallinkin kanssa. Myös materiaali on mietityttänyt, kun vaihtoehtoja on niin paljon. Alkuperäinen rakkauteni pitsi on yllättänyt monimuotoisuudellaan niin hyvässä kuin pahassakin – omasta mielestäni jotkut ”tiheäkuvioiset” pitsit näyttävät suorastaan tunkkaisilta, ja joidenkin kuviot puolestaan muistuttavat ananasta tai naisen alapäätä (toki ehkä tämä kertoo katsojastakin jotain..!). Tässä kymmenen kuukauden morsiuspukuliikkeissä ramppaamisen aikana kävikin siis hyvin selväksi, että valmiina ei mieluista pukua minulle tule löytymään.
Puvuntekijän valitseminen on helppo juttu. Ateljé Tuhkimotarinaa luotsaava Heidi Tuisku on palkittu tekijä, jonka kanssa myös kemiat ovat natsanneet heti yli vuosi sitten tapahtuneesta ensitapaamisesta lähtien. Tuolloin en tosin ollut vielä edes kihloissa, vaan kaason ominaisuudessa häämessuilla. Heidin kanssa olo on rento, ja jo ensimmäisessä suunnittelusessiossa eilen tuli sellainen olo, että tämä nainen todella tietää, mitä tekee.
Ja nyt, kun sen mekon ensimmäiset luonnokset on saatu tehtyä ja alustavat materiaalit päätetty, voin kertoa, että liikkeellä ollaan täysin ”laatikon ulkopuolelta”! En ole nähnyt yhdelläkään ystävälläni – tai kenelläkään suomalaisella muutenkaan – samanlaista mekkoa, jollaista suunnittelemme minulle. Toki mekko on muutenkin täysin uniikki, koska se tehdään juuri minulle, mutta väitänpä, että se tulee muutenkin jakamaan mielipiteet rajusti. Sillä toki ei sinänsä ole mitään väliä – itse olen suunnitelmasta aivan innoissani ja uskon vihdoin, että tulen hääpäivänäni kokemaan oloni kauniiksi ja seksikkääksi.
Maaliskuussa on ensimmäiset mittailut ja niiden aikana olisi hyvä olla samankokoinen kuin häiden aikaan. Lisäksi hääpäivän kengät olisi hyvä löytää sovitukseen mennessä. Tässä joutuu nyt siis pistämään töpinäksi – veikkaanpa, että vaihtoehtoisia kenkiä tulee ehkä tilattua muutamat ylimääräiset seuraavien kuukausien aikana. Mutta asiahan on juuri kuten Kumman kaa -ohjelmassa aikanaan sanottiin olutpäkistä: ”Sehän säilyy, jos se ei mee!” Miehenkään on siis turha valittaa kotimme lisääntyvästä kenkämäärästä, koska kysehän on vilpittömästä tutkimustyöstä tulevia häitä varten.
Ihanaa viikonjatkoa!
Rakkaudella, Rea
